Pölyt pois hartioilta

Torstaina 26.12. klo 7:13 on ollut Uusikuu kauriin maamerkissä. Aurinko, Kuu ja Jupiter ovat olleet yhtymässä Kuunlaskusolmulla ja näin tämä on ollut myös Auringonpimennys. Tämänkertainen Uusikuu on ollut vähintäänkin kaksijakoinen. Uusiutuminen on tapahtunut Kuunlaskusolmulla eli `menneisyyden pisteessä`. Kauriin merkki on saanut lisäpotkua Jupiterilta, mikä on luonteeltaan laajentava. Khironin eli haavoittuneen parantajan neliöt ovat osuneet tähän pakettiin terävine kulmineen. Samanaikaisesti Uranuksen kolmiot ovat vauhdittaneet läpikäytyjä teemoja nopealla ja varsin yllättävällä energiallaan. Kun vaatekaappien sisältö laitetaan tuulettumaan, pääsemme näkemään säilömämme luurangot. Vaikka käsittelisimme kuinka tietoisesti asioitamme, ei `luurangoista vapaata aluetta` ole olemassakaan. Kasaamme niitä huomaamattammekin mielemme sopukoihin, kunnes on taas uuden siivouspäivän aika.

Uudenkuun ja Auringonpimennyksen aallonharjalla on hyvä tähystää kaappejaan vielä viikonlopun ja vuodenvaihteen yli. Tammikuun Täysikuu ja Kuunpimennys `vetävät meitä luokseen` magneetin tavoin, joten oikealla energialla voimme hyödyntää ajan ennen sitä. Kun Kuu lähtee täyttymään, ruokimme ja vahvistamme sitä kuka missäkin tunnelmissa.

`Katsos, on niin paljon väkeä, joka ei sovi kesään eikä kevääseen eikä syksyyn, hän sanoi. Kaikki hieman arat ja kummalliset. Muutamat yöeläimet ja oliot, joita ei huolita mihinkään ja joihin ei kukaan usko. Ne pysyvät piilossa koko vuoden. Ja sitten kun on rauhallista ja valkeaa ja yöt tulevat pitkiksi ja kaikki ovat nukahtaneet talviuneen – silloin ne tulevat esille.` - Tove Jansson, Tuu-tikki, Taikatalvi

Negatiiviset tunteet kuuluvat elämään. Vaikka niihin ei ole hyvä jäädä jumiin, eikä niitä kannata ehdoin tahdoin lietsoa, silti ne ovat luonnollinen osa elämää. Ei ole plussaa ilman miinusta eikä päivää ilman yötä. Ääripäiden välillä on tasapainopiste. Tähän nollauspisteeseen pääsee aina ajoittain rentoutumaan ja lataamaan akkunsa. Kuu edustaa tunteita, turvaa, alitajuntaa sekä sielua. Se on yönvalo. Torstain ja sunnuntain välillä se ohittaa Auringon lisäksi Jupiterin, Kuunlaskusolmun, Cereksen, Saturnuksen, Pluton ja Venuksen. `Tunnekuonat` saavat kyytiä tavalla ja toisella. Joskus saatamme ajatella että haasteellisten tunteiden tuntemista tulisi välttää. Vaikkei niiden kokeminen miellyttävää ole, jälkikäteen on helpompi huomata niiden tarpeellisuus. Ne ohjaavat meitä oikeaan suuntaan ja `pakottavat` kohtaamaan asioita, mitä emme muuten kohtaisi. Niillä on sanoma, mitä on hyvä kuunnella.

Jos ajattelemme taolaisittain vastavoimia yin ja yang. Yin on feminiininen, passiivinen ja negatiivinen. Yang on maskuliininen, aktiivinen ja positiivinen. Meissä kaikissa on nämä kummatkin puolet. Kun veteen tiputtaa vesiväriä, se aaltoilee aikansa kunnes asettuu kokonaisuuteen. Väreistä muodostuu uusia kokonaisuuksia ja yhdistelmiä. Jos näkisimme omat energiamme väreinä, voisimme huomata kuinka ne muuttuvat ja elävät tunteiden ja kokemusten mukana. Emme voi valita vain mieluisia värejä. Täydellisyys syntyy kokonaisuuksista.

Sunnuntaina 29.12. Merkurius siirtyy kauriin merkkiin. Parhaimmillaan tämä auttaa rauhoittumaan ja hiljentymään oman sisäisen ääneen äärille. Vuoden vaihtuessa Kuu on kalojen merkissä ja yhtymässä Neptunukseen. Neptunus on kalojen hallitsema planeetta, joten vetinen energia on huipussaan. Merkurius, Jupiter ja Aurinko ovat Kuunlaskusolmulla valaisemassa `menneisyyden` teemoja. Siellä on myös paljon vahvuuksia sekä henkistä pääomaa, mitä voimme ottaa käyttöön. Vestan eli valonkantajan liike lähtee etenemään. Valoja on monenlaisia ja kaikilla niillä on oma merkityksensä.

`Hän kulki ja tunsi mielensä yhä kevyemmäksi. Lopulta hän melkein riemastui, vihelteli ja potki jääkalikkaa edellään pitkin rantaa. Ja sitten alkoi leijailla lunta. Se oli ensimmäinen lumisade uudenvuoden jälkeen, ja Muumipeikko oli hyvin hämmästynyt. Hiutale toisensa jälkeen laskeutui hänen lämpimälle kuonolleen ja suli. Hän pyydysti niitä käpäläänsä ihaillakseen niitä hetken, hän katseli ylöspäin ja näki niiden leijuvan kasvoja kohti. Niitä tuli yhä enemmän ja enemmän, pehmeinä ja kevyinä kuin untuvat. Näinkö se käykin? mietti Muumipeikko. Ja minä kun luulin, että lumi kasvaa alhaalta päin.`- Tove Jansson, Taikatalvi

Lempeää siirtymistä uudelle vuosikymmenelle!

Ystävällisin terveisin
Johanna Vilén