Tiedämmekö todella mitä haluamme?

`Kauneus tarkoittaa omana itsenäsi olemista. Muiden ei tarvitse hyväksyä sinua, sinun täytyy hyväksyä itsesi.`- Thich Nhat Hanh

Kuulostaa hyvin loogiselta ja yksinkertaiselta. Miksi se silti tuntuu aina välillä niin vaikealta? Keskeneräisyyden, keskinkertaisuuden ja yksinkertaisuuden hyväksyminen ovat myös taitolaji. Kun kuulemme muiden menestystarinoita, saatamme kokea itsemme nukkavieruiksi epäonnistujiksi. Menestystarinat ovat usein tiivistelmiä matkasta. Jokainen `menestynyt` ihminen varmasti tietää miltä haasteet tuntuvat. Jokainen, jota olen kuunnellut, tietää myös epäuskon ja luovuttamisen tunteet sekä kokemukset. Mutta mitä menestys on? Mitä se sinulle on? Mitä odotat siltä? Miten se muuttaa elämääsi?

Fysiologiset sekä turvallisuuteen liittyvät tarpeet ovat helppo ymmärtää. Samoin rakkauden, yhteenkuuluvuuden sekä arvostuksen tunteet ja tarpeet ovat luonnollisia. Usein unohdamme itsensä toteuttamisen sekä itsenä ylittämisen tarpeet. Haluamme nähdä että voimme voittaa itsemme itsellemme tärkeissä asioissa. Tähän perustuu Maslow`n tarvehierarkia. Kyse voi olla hyvinkin arkisista asioista alkaen suurempiin kokonaisuuksiin. Välillä voi olla hyvä tarkistaa ja päivittää mihin tarpeisiin tarvitsee muutosta ja mitä se voisi tarkoittaa käytännössä. Pienistä askeleista voi kasvaa pitkä, innostava seikkailu. Me saamme epäröidä, jännittää tai vaikkapa pelätäkin matkan varrella, mutta sen ei tarvitse estää matkaa.

C.G. Jung oli sitä mieltä, että tarvitsemme haasteita pysyäksemme terveinä. Niin kuin kehommekin tarvitsee liikuntaa pysyäkseen kunnossa tai aivomme tarvitsevat `ajateltavaa` pysyäkseen aktiivisena, tarvitsemme sopivissa mittasuhteissa haasteita. Kyse on enemmänkin missä mittasuhteessa niitä on ja voimmeko vaikuttaa niihin. Pitkään jatkuneet kriisi- ja stressitilat ovat eri asia. En usko että kukaan meistä pääsee tässä elämässä helpolla. Ihmisyys on monimutkainen laji. Meillä on kyky vaikuttaa moniin asioihin, mutta voiko tämä olla tekijä, miksi olemme myös tyytymättömiä. Meillä on kyky, mutta emme ota sitä käyttöön. Joko emme osaa, uskalla tai jaksa, koska elämä itsessään on sen verran täynnä `odotuksia ja vaatimuksia`.  Toiveiden ja unelmien odottaminen voikin muuttua pettymys- tai epäonnistumistunteeksi.

Tiistaina 4.9. Pallas siirtyy neitsyen maamerkkiin. Torstaina 6.9. Merkurius siirtyy neitsyen merkkiin sekä Ceres vaa´an ilmamerkkiin. Sunnuntaina 9.9. Venus siirtyy skorpionin vesimerkkiin. Samaisena sunnuntaina klo 21:01 on Uusikuu neitsyen merkissä. Tiistaina 11.9. Mars menee vesimiehen ilmamerkkiin. Neptunus on oppositiossa Aurinkoon ja Kuuhun ja kun mukaan lukee positiiviset sekstiilit ja kolmiot, tästä muodostuu kehto kuvio. Saturnus, Uranus ja Pallas muodostava kultaisen kolmion ja liittäisin tähän hieman lievemmin mukaan vielä Merkuriuksen sekä Vestan. Vielä viimeisenä ottaisin mukaan Uranuksen ja Venuksen opposition ja näiden neliöt Marsille, mistä muodostuu T-risti kuvio. Jos mukaan otettaisiin vielä Kuunsolmut 6 asteen orbilla, tästä muodostuisi Suuri risti kuvio. Aikamoista uudistumisen aikaa. Sitten tämä suomennettuna.

Ilmapiiri muuttuu näin monen merkkivaihdosten myötä. Saturnuksen, Uranuksen, Pallaksen, Merkuriuksen sekä Vestan muodostama kultainen kolmio tasapainottaa, vahvistaa sekä tuo `maanläheistä` lujuutta sekä tahdonvoimaa mukanaan. Uranuksen ja Venuksen oppositio ja neliöt Marsille voivat vaikuttaa feminiinisen ja maskuliinisen tasapainoon sekä ärsykkeiden kohtaamiseen.  Nopeus voi muuttua vauhtisokeudeksi, jos emme tunnista juuriamme. Tosin Saturnus tukee Venusta ja Khiron Marsia sekstiileillään eli vaikka haasteet voivat nousta pintaan, meillä on myös ratkaisunavaimet mukana. Jos otetaan mukaan Kuunsolmut ja Khironin positiiviset kulmat solmuille, voimme kokea onnistumisen tunnetta siitä että uskallamme `laajentaa perspektiiviä`. Oikeanlainen kyseenalaistaminen voi olla tarpeen. Koenko olevani tyytyväinen? Pystynkö toteuttamaan itseäni? Missä asioissa olen itsenäinen? Kysymyksiä voi lisätä listaan niin paljon kuin niitä tulee. Vastauksia voi olla myös samaankin kysymykseen monia. Mihin olen tyytyväinen, mihin en. Uusikuu on aina uudistumisen kulta-aikaa. Parhaimmillaan se helpottaa ja antaa tilaa kevyemmälle repulle. Se ei kuitenkaan tapahdu itsestään, varsinkaan jos olemme huomaamattamme kasanneet painolasteja, mitä emme edes tiedosta. Pluton kolmiot sekä Jupiterin sekstiilit Kuulle ja Auringolle auttaa meitä tankkaamaan voimaa normaalia paremmin. Tosin Neptunuksen oppositioiden myötä saatamme huomaamatta vesittää kertyneet voimavarat. Pettymyksen ja alavireisyyden tunteeseen ei kuulu jäädä uiskentelemaan. Nyt on tarkoitus ottaa tahtotilaa sille toiminnalle, mikä on itsellemme tärkeätä. Toisilla se voi liittyä vaikka liikuntaan ja toiminnalliseen tekemiseen, kun taas toisilla se voi olla halu lukea kirjoja, mille ei ole ollut aikaa tai vaikkapa keksiä jotain aivan uutta tekemistä. Nämä eivät pois sulje toisiaan, mutta jos emme herää ja käytä henkisiä lihaksiamme, saatamme jäädä laakereille lepäämään ja pettymys on todennäköinen. Onnistumistunteita voi tulla pienistäkin asioista, eli tarkoitus ei ole `mennä merta edemmäksi kalaan`, koska silloin heräämme silloin joskus. Toistaakseni itseäni; monesti vähemmän on enemmän. Kenelläkään meillä ei ole enempää tunteja vuorokaudessa. Kohdistamalla energian johonkin, se voi olla pois jostain muusta. Rajallisuus on myös hyvä asia. Rajallisuus ja rajattomuus ovat vastapareina kuin `luova mieli ja konkretia`. Joskus pitää uskaltaa ajatella ja luoda asioita, mitä ei vielä ole. Idean toteuttamiseen tarvitaan rajat ja rakenteet.

`Asiat eivät muutu, me muutumme.`- Henry David Thoren

Henrika Kurkimäki, Soul portrait