Rakas, rakkaani, rakkain

`Kyyneleet ovat pyhitettyjä. Ne eivät ole merkki heikkoudesta vaan voimasta. Ne kertovat suunnattomasta surusta ja ihmeellisestä rakkaudesta`. -Irving Washington

Kyyneleet, suru, rakkaus ja menetys. Sitä käyn tällä hetkellä läpi. Olimme viime viikolla reissussa. Vanhin lapsemme puolisonsa kanssa asui meillä tämän ajan. He asuvat jo toisaalla, mutta tulivat elelemään kissojen kanssa. Toisille eläimet ovat `eläimiä` ja ymmärrän jos tämä teksti tuntuu silloin varsin naivilta. Meille kissat ovat tasavertaisia perheenjäseniä ja ydin perhettä. Olen elämäni aikana kohdannut paljon kuolemaa ja pidän sitä luonnollisena osana elämää. Vaikka en toki aina osaa tunnetasolla ottaa sitä niin vastaan. Läheisimpien kohdalla se on tuntunut kuin osa itsestä `kuolisi mukana`. Jotain sammuu, hiipuu ja kuolee. Vaikka se on myös kaunista ja herkkää, silti alku shokki on kivuliasta. Ketään meistä ei voi kukaan muu korvata. Eikä tarvitsekaan. Kaikki se rakkaus, kauneus ja pyhyys, mitä olemme kokeneet, jää ja siihen voimme palata pitkin elämän matkaa. Kissa valitsee `oman ihmisensä`. Me emme voi siihen vaikuttaa. Jokaisen kohdalla on erilainen yhteys. Uni ja minä olimme `parivaljakko` ja hyvin symbioottinen semmoinen. Uni pyysi apua synnytykseensä ja sain olla hänen tukenaan koko synnytyksen ajan. Kun oli aika kuljettaa pentuja, hän pyysi katsomaan ja otti yhtä pennuista hampailla niskasta kiinni, muttei nostanut, vaan katsoi silmiin kysyvästi. Muistan kun sanoin hänelle että; `Hyvä Uni, juuri noin` ja nostin pentua varovaisesti samasta kohdasta. Sen jälkeen hän alkoi kantaa pentuja. Harjoittelimme asioita yhdessä. Usein tuntui että Uni oli jopa kovempi puhumaan kuin minä. Hän saattoi katsoa uutisiakin niin että sohvalla istuessamme katsoi intensiivisesti tv:tä ja sitten katsoi suoraan silmiin kommentoiden milloin milläkin äänellä mielipiteensä, minkä jälkeen hän jatkoi uutisten seuraamista. 11.9. Uni kuoli. Hän oli nukahtanut pois. Se on ollut kaunis ja rauhallinen kuolema. Suurin kipu tulee siitä että en ollut hänen kanssaan, enkä tukena.

`Ihmisen kyky kärsiä on mittaamaton`. -L. Onerva
`Vaikka maailma onkin täynnä kärsimystä, se on täynnä myös sen kestämistä`. -Helen Keller

Niin se vain on. Olen monesta asiasta todella kiitollinen. Uni oli äärimmäisen onnellinen kissa. Hänen elämänsä oli todella hyvä. Hän kuoli rauhallisesti ja luonnollisesti. Vaikka itse olimme reissussa, perhettä oli paikalla ja koska meillä on vielä neljä muutakin kissaa, heillä oli samoin tein tukea ja syliä vastassa. Kolme näistä on Unin lapsia. Hekin etsivät ja kaipaavat äitiään valtavasti. Mutta... shokki kipu. Sitä on vaikea kestää. Perjantaina alkoivat taideterapian opintoni. Olin jo suhteellisen rauhallinen ja väsynyt, vaikka silmäni olivat vielä turvoksissa itkemisestä. Yhtä työtä tehdessä tunsin kuinka kipeä kaipaus ja ikävä alkoivat puskea läpi. Se tulee kerroksittain. Vaikka peruselämä ja arki (rakastan arkea) jatkuvat ja ne rauhoittavat sekä tuovat tasapainoa, nopeat kipu impulssit vain puskevat yhtäkkiä lävitse. Samoin kun herään, katson missä Uni on tai huutelen häntä ulkoa sisälle. Miksi kirjoitan tästä. En koskaan, milloinkaan voisi tuntea tämmöisiä tunteita, jos en olisi rakastanut häntä niin paljoa. Kaikki mistä tunnen nyt kipua, liittyy kaikkeen hyvään, kauniiseen ja onnellisiin kokemuksiin mitä olemme jakaneet ja kokeneet. Tiedän että nämä kipeät tunteet muuntuvat ja elämä jatkuu. Tiedän myös että olen rakastanut ja tulen aina rakastamaan.

Maailma janoaa rakkautta. Me tarvitsemme rakkautta ja jakamista sekä kohtaamista. Me emme aina saa sitä sieltä mistä toivomme. Me emme aina myöskään voi vaikuttaa siihen, miten elämä kuljettaa. Mutta me voimme pitää meissä olevan rakkauden elossa. Me voimme rakastaa ja jakaa rakkautta. Rakkautta on niin monenlaista. Erilaisille rakkauden muodoille on `omat paikkansa`. Jos emme saa rakkautta, voimme silti itse rakastaa. Tiedän että rakkaudettomuus ja sen kohtaaminen, joko niin että emme itse saa rakkautta tai niin, ettemme aina itse osaakaan rakastaa, on monimutkaista. Puhdas rakkaus ja tunteet eivät aina ole sama asia. Jos puhdas rakkaus olisi lasissa oleva vesi, tunteet voisivat olla siihen laittamiamme vesivärejä. Olen hyvin tunteellinen ihminen, mutta olen oppinut ja opetellut tietoisesti tasapainoa. En ole vielä `maalissa`, mutta tietoisella matkalla kyllä. On paljon hetkiä missä en olisi halunnut olla niin tunteellinen kuin olen. Se on osa minua, mutta se on myös asia mitä voi `jalostaa` ja harjoitella. Toki, jos joskus en toimisikaan yrittäjänä, voisin ryhtyä itkijä naiseksi.

Rakkautta eri muodoissa voi kohdata eri paikoissa ja aivan yllättäen. Osa siitä on kohtaamista ja välittämistä. Ennen reissua olin uimahallin kylmäaltaassa (olen siellä aina noin viisi minuuttia kerralla) kun eräs iäkkäämpi rouva tuli sinne samaan aikaan. Juttelimme niitä näitä, mutta lähtiessä hän kääntyikin katsomaan minua suoraan silmiin ja oli hetken hiljaa. Sitten hän sanoi että; `kaikkea hyvää rakas lapsi`. Hetki oli intensiivinen. Vastasin hänelle myös jotain, mutta en edes muista mitä. Lamaannuin ja tunsin kuin `varpaista asti` alkoi kyyneleet purkautumaan. Hän käveli hetken eteenpäin ja kääntyi uudelleen ja sanoi saman sekä hymyili kauniisti. Kun pääsin kotiin, kyyneleet alkoivat virrata. Kohtaaminen oli hyvin koskettava. Olen äärimmäisen kiitollinen tällä rouvalle tästä kohtaamisesta ja hetkestä.

Sunnuntaina 23.9. on Syyspäiväntasaus. Kesä kääntyy syksyksi. Syyspäiväntasaus kartalla Aurinko, Merkurius sekä Ceres ovat yhtymässä Vaa`an merkissä sekä oppositiossa Khironin kanssa. Kun lisäämme tähän edellä mainittujen neliöt Saturnuksen sekä Vestan yhtymälle, tästä muodostuu T-risti kuvio. Hoiva, eheytyminen, elämänvoima sekä näiden tarpeiden tunnistaminen nousevat esille. Haastekulmien paras puoli ovat rakenteet. Jos `kotisi` on sortunut, voit rakentaa tiili tiileltä uudenlaisen ja tätä hetkeä vastaavan version. Se vaatii kärsivällisyyttä, mutta muutos mitä se tuo tullessaan on perustavalaatuista ja `kestävää`. Lainausmerkit viitoittavat miettimään asioita mitkä ovat kestäviä. Jos rakennat talon, opit kuinka rakentaa, vaikka talo itsessään ei olisikaan ikuinen. Silloin taito itsessään luo luottamuksen ja turvan tunnetta. Toinen T-risti muodostuu Venuksen ja Uranuksen oppositiosta sekä näiden neliöistä Marsille. Venus on skorpionin merkissä ja Mars vesimiehen merkissä. Venus menee syvälle pinnan alle, Mars taivaan korkeuksiin ja Uranus pistää sähäkkään salamaniskun näihin kumpaankin. Kun mukaan ottaa vielä Kuunsolmut, tästä muodostuu Suuri risti. Kuunnoususolmu on leijonan merkissä ja Kuunlaskusolmu vesimiehessä yhtymässä Marsin kanssa. Elämänvoiman vapautumisen kannalta tämä on merkittävä asia. Jos olemme unohtaneet tarkistaa kuinka jaksamme ja ylipäätään koemmeko olevamme hengissä, emme voi sivuuttaa sitä määräänsä enempää. Elämä eheyttää itse itsensä, mutta jos matkalla on liikaa kapuloita rattaissa, tämä aika `valaisee` salaman tavoin nämä tekijät näkyviksi. Vaikka aikaan liittyy nopeita ja äkillisiä sekä jopa levottomia puolia, en silti lähtisi hätiköimään. Jos teemme ratkaisuja `paniikki` impulssin varassa, emme välttämättä näe metsää puilta. Jos keskitymme yksityiskohtiin, se ei välttämättä palvele kokonaisuutta. Tarvitsemme molempia. Uranuksen kvinkunssit eli alitajuiset haastekulmat sekä Auringolle että Merkuriukselle nostavat pelkoja ei pelkästään pintaan, vaan myös lähelle pintaa. Tämä on siitä haasteellista että saattaa olla vaikea tunnistaa pelkojen sanomaa. `Ympärillä oleva epämääräinen tunnelma` tuntuu ahdistavammalta, kuin se että tietäisimme mitä tämä tunne yrittää sanoa. Siksikin on hyvä antaa tunteiden tulla ja tasaantua, ennen kuin alkaa tehdä liian nopeita johtopäätöksiä. Pluton ja Jupiterin välinen sekstiili voimaannuttaa ja vahvistaa meitä. Khironin sekä Marsin välinen sekstiili on kuin `balsamia haavoille`. Se on lempeää ja hyväksyvää. Suosittelen tutustumaan Hidasta elämän julkaisemiin kirjoihin, mutta itse aion lukea uudestaan (monennenkohan kerran) heidän julkaiseman Eevi Minkkisen Ole itsellesi armollinen kirjan. Olen mukana myös Eevin Aikuinen kiintymyssuhde verkkoluentosarjalla. Suosittelen tutustumaan. Tätä lempeyttä kaipaan ainakin itse juuri nyt. Suosittelen tutustumaan! https://eeviminkkinen.mykajabi.com/

Tässä tuli tällä kertaa purettua tunteita sekä pohdintoja runsain mitoin. Ikävästä ja kaipauksesta huolimatta olen äärimmäisen kiitollinen ja täynnä rakkautta. Vaikka teksti kertoi omasta surun kohtaamisesta sekä rakkaudesta, tarkoitus oli herättää samojen teemojen ja tunteiden tarkastelemista sinun kohdallasi. Mitä sinä tunnet juuri nyt? Millaista sanomaa alitajuntasi nostaa pintaan?

`Olen ollut monen zen- mestarin opissa. Ne ovat kaikki olleet kissoja`. -Eckhart Tolle

Henrika Kurkimäki, oil on canvas