Epävarmuus ja elämään luottaminen

`Kaikki on hyvin epävarmaa, ja juuri se tekee minut levolliseksi.`-Tuu-tikki, Taikatalvi, Tove Jansson

Nyt sunnuntaina 26.8. klo 14:56 on Täysikuu kalojen vesimerkissä. Tämä `ajelehtiva` Täysikuu värittää koko alkavan viikon tunnelmaa. Aurinko on neitsyen merkissä ja Saturnuksen sekä Uranuksen kanssa, tämä muodostaa kultaisen maakolmion. Kuu, Saturnus sekä Uranus muodostavat pikkukolmion. Kun Aurinko sekä Täysikuu ovat oppositiossa, tämä täydentää kolmiot leijakuvioksi. Kuinka me saamme leijamme lentoon? Ja saammeko edes aina?

Epävarmuus on kaksiteräinen miekka. Silloin kun elämä on suhteellisen tasapainoista, epävarmuus voi tuntua jopa hyvältä. Meissä on tilaa kohdata muuttuvia tekijöitä, mihin emme ole varautuneet. Silloin kun epävarmuutta on ollut pitkään isoissa elämän teemoissa, saatamme väsyä ja jopa varovaisuuden kautta olla `ääriaistivassa` tilassa varoitussignaalien suhteen. Emme pysty enää lepäämään kunnolla. Elämän epävarmuus kuuluu elämään ja siihen voi osittain opetella asennoitumaan. Silti aina välillä meidät pistetään polvillemme. Vaikka voimme vaikuttaa moneen asiaan, elämässä on paljon asioita, mitkä eivät ole meidän käsissämme. Voimme pikku hiljaa vaikuttaa siihen miten suhtaudumme kohdattaviin teemoihin, mutta koska emme ole robotteja, emmekä `ideaali potentiaalilla` varustettuja supersankareita, tämä ei tunnu niin yksinkertaiselta.

Tänään kun kirjoitan tätä, oloni on epävarma. Päivän aikana olen ollut herkillä ja tunteet ajelehtivat syvissä vesissä. Sinällään kaikki `asiat` ovat hyvin, mutta tunteet ailahtelevat. Mietin olenko oikea ihminen kirjoittamaan `elämään liittyvistä asioista ja tunteista`, koska en voi edes `ratkaista` sitä mitä tällä hetkellä koen. Ratkaisukeskeisyys on hyvä asia, silloin kun siinä on tilaa ympärillä. Aina ei vastauksia tai ratkaisuja edes ole olemassa. Samoin kuin ruoka kypsyy kattilassa, ratkaisut kypsyvät omaan tahtiinsa, emmekä voi nopeuttaa sitä prosessia. Niin kuin olen aikaisemminkin maininnut, olen vuosia sitten käynyt vakavan masennuksen läpi. Se oli usean vuoden prosessi. Tämän jälkeen en ole kokenut pitkiä masennusjaksoja, mutta melankolinen puoli minussa käy suhteellisen usein lyhyitä melankolisia hetkiä läpi. Yleensä ne menevät nopeasti ohitse, mutta välillä ne jäävät hieman pidemmäksi ajaksi `oleilemaan`, kunnes jälleen poistuvat. Silloin en yleensä tee niille mitään. Olen ja annan tunteiden olla, kunnes ne taas muuntuvat. Tein vähän aikaa sitten maalauksen, mikä ei ole vielä ihan valmis. Sen nimi on Paikallinen sadekuuro. Samoin kuin syksyn sateet tulevat ja menevät, tunteemme kulkevat samaa rataa. Samanaikaisesti sateessa on jotain hyvin kaunista. Bussin ikkunasta on ihana katsoa kaikenvärisiä sateenvarjoja. Kotona on hyvä olla sohvalla viltin alla, teekuppi kädessä ja kynttilän valossa. Laittaa vaikka vielä sauna päälle. Samat tunnelmat ovat joskus kauniita ja herkkiä, kun taas joskus ne ovat ahdistavia ja uuvuttavia. Stoalaisuudessa passion katsottiin kuvastavan tunneperäisen kärsimyksen eri muotoja. Niiden neljä päämuotoa ovat halu, nautinto, pelko ja kärsimys. Nautinnon ja halun arvostelemme usein hyväksi, kun taas pelon ja kärsimyksen huonoiksi. Nautinto ja kärsimys liitetään enemmän nykyhetkeen kun taas halu ja pelko kohdistetaan enemmän tulevaisuuden odotuksiin. Leonardo da Vinci on sanonut että; `Missä tunteiden kyky on suurin, siellä on suurin kärsimys`. Mitä tuntevampia olemme, sitä enemmän koemme kaikkia tunteita. Emme voi vain valita niistä toivottavia, mutta voimme opetella niiden säätelyä sekä kuinka vaikuttaa ja hyväksyä niitä sekä ennen kaikkea elää niiden kanssa.

Meditaatio, maadoittuminen ja katsominen eri perspektiivistä voivat auttaa rauhatonta mieltä. Joskus haasteelliset tunteet ja hetket on vain käytävä läpi. Hetkellisyys sekä siitä ammentaminen ovat hyvä siima, vetämään meidät `syvistä vesistä maan kamaralle`. Venuksen sekä Pluton neliö tuntuu nyt ja tuntuu koko tulevan viikon ajan. Venus on omassa harmoniahakuisessa merkissään vaa`assa, joten Pluton paineet saattavat tuntua puskevilta. Parhaimmillaan haastekulmat auttavat meitä löytämään avaimia. On luonnollista ettemme haluaisi tinkiä monista asioista, mitkä ovat meille tärkeitä, mutta joskus elämä pistää meidät päättämään. Esimerkiksi jos ajallisesti emme jaksa määräänsä enempää, emmekä vain yksinkertaisesti voi lisätä tunteja vuorokauteen, joudumme kohtaamaan rajallisuutemme. Usein tämä `vähemmän on enemmän`-toiminta rakentaa tulevaisuutta ajatellen kestävämpiä rakenteita ja näin tämä voi pitkässä juoksussa olla jopa `tuloksellisesti` meitä ajatellen parempi. Venuksen sekä Merkuriuksen välinen sekstiili auttaa oivaltamaan rakkauteen, elämästä nauttimiseen sekä arvomaailmaan liittyvissä teemoissa. Oman arvomaailman päivittäminen on tämän viikon yksi pääteemoista. Merkurius on leijonan merkissä. Perääntymisen jälkeinen katvealue on voimassa vielä tämän viikon ajan, kuunvaihteen tienoille. Jupiterin neliö Merkuriukselle voi vaikuttaa ylioptimistisesti aikatauluttamiseen sekä lupauksiin ja suunnitelmiin. Maltti on valttia tässäkin asiassa.

Maanantaina 27.8. Mars pysähtyy ennen etenemistään. Mars on kauriin merkissä ja yhtymässä Kuunlaskusolmuun, mikä on vesimiehen merkissä. Kuunnoususolmu on leijonassa. Uranus on neliössä edellä mainittuihin tekijöihin. Menneisyys sekä tulevaisuus ovat tämän hetken lisäksi esillä. Mitä pakkaamme menneestä reppuun tulevaisuutta ajatellen? Khironin positiiviset kulmat auttavat eheytymään sekä parhaimmillaan näkemään syy-seuraus yhteyksiä pitkällä isommassa mittasuhteessa. Tämän lisäksi Jupiterin sekä Neptunuksen kolmio on lempeä kaunis tuulahdus, minkä ansiosta voimme ladata akkujamme hieman helpommin.

Jos toinen silmämme katsoisi sisäänpäin ja toinen ulospäin, olisi katseemme silta tai linkki `näkyvän ja näkymättömän`välillä. Alitajuisen sekä päivätietoisuuden mahdollisimman hyvä yhteys on yksi iso osa tasapainoa. Tätä linkkiä voi vahvistaa ja näin voimme nopeammin tunnistaa, mitä oivallettavaa meillä on missäkin hetkessä. Esimerkiksi väsymys ei silloin mene niin pitkälle, kun tunnistamme signaaleja aikaisemmin. William Shakespeare on sanonut; `Vesissä toinen silmä, toinen kirkas`. Ehkä se on osa tasapainoa?

Johanna Vilén, Kalansielu