Alati muuttuva kaikkeus.

`Hiljaisen mielen ympärillä on koko maailmankaikkeus.`-Chuangtse

Sana intohimo on saksaksi leidenschaft. Samaisessa sanassa on siis mukana `kärsimys`. Juttelin viime viikolla erään ihmisen kanssa `henkisestä ja luovasta alasta`, millä hänkin on. Puhuimme intohimosta. Olen vuosia sitten käynyt vakavan masennuksen läpi. Koska olin sinnitellyt niin pitkään, selviäminen kesti myös pitkään. Siinä ei auttanut enää viikon tai kuukauden lepo. Sanoin hänelle, että ennen tein taidetta niin intohimoisesti, että paloin loppuun. Olen joutunut silloin miettimään useaan kertaan joudunko lopettamaan taiteen teon, koska psyykkisesti en ehkä jaksa sitä. Tätä on vaikea selittää, koska kokemus on ollut hyvin monitasoinen. Ja totta kai kyseisessä ajassa oli paljon muitakin haasteita. Oli pitkä aika etten tehnyt taidetta juurikaan. Sen jälkeen aloin tehdä sitä vähän ja sitten enemmän, kunnes se vei hyvällä tavalla mennessään. Vuosien varrella olen oppinut tekemään taiteen teosta levollista ja pakotonta. Jos en osaa toteuttaa sisäistä visioitani, se on ok. En enää yritä tehdä taidetta, enkä tee, jos ei tunnu siltä. Suhtaudun siihen edelleen intohimoisesti, mutta yhtä aikaisesti levollisesti ja nautiskellen. Se on osa elämää, mikä tapahtuu, jos on tapahtuakseen.

Tämä keskustelu herätti minut ajattelemaan intohimoa uudelta kannalta. Kaikissa asioissa on `kolikon molemmat puolet`. Koska koen olevani varsin intohimoinen ihminen, tarvitsen tarpeeksi asioita, mitä kautta tunnen ja koen sitä aidosti, mutta en liikaa. Nykyisin intohimo on kuin takan lämmin liekki tai nuotio. Se ei ole hallitsematon metsäpalo. Joka päivä koen suuria tunteita pienistä asioista. Pyhitän aikaa teen juomiselle. Kun menen vesijuoksemaan, nautin tunteesta kun pulahdan veteen tai varsinkin kylmä altaaseen. Saunominen on yksi rakkaimpia asioita. Kissan kehrääminen on erittäin terapeuttista. Kauniit, hallitsemattomat asiat, mitä voi katsella vaikkapa bussin ikkunasta, ovat mielenrauhani tärkeimpiä peruspilareita.Puhumattakaan tärkeimmistä ihmissuhteista sekä kohtaamisista. Suuria intohimoja en edes kaipaa. Kun olen saanut maistaa mielenrauhaa ja hiljaisuutta, sen tuomaa tunnetta ja kokemusta ei voi korvata mikään. Silloin kun on saanut tarpeeksi tilaa, rauhaa ja äänettömyyttä, on helpompaa mennä `neljän ruuhkaan` eli tämän elämän kaiken kirjavaan sekametelisoppaan.

Tällä pohdinnalla on syy-yhteytensä. Takana on 11.8. ollut osittainen Auringonpimennys ja 27.7. ollut Täysikuu ja Kuunpimennys. Mars perääntyy ja maanantaina 13.8. siirtyy vesimiehen merkistä kauriin merkkiin. Uranuksen neliö Marsille on tuonut tullessaan levottomuutta ja sitä että on ollut vaikea saada asioista kiinni. Perääntyvä Merkurius leijonan merkissä on ollut kommunikoinnin suhteen helposti leimahtavaa aikaa. Samoin ajatusten kasassa pitäminen on ollut vaikeampaa. Mars on Kuunlaskusolmulla ja näin sekin on aktivoinut menneisyyteen liittyviä teemoja pintaan. Olemme siis sekä kollektiivisesti että yksilötasolla käyneet isoja asioita läpi. 11.8. ollut Uusikuu on avannut uusiutumiseen liittyviä `portteja`. Sen tuomat mahdollisuudet kannattaa ottaa vastaan. Khironin positiiviset kulmat Marsille sekä Kuunsolmuille auttavat löytämään eheyttävää voimaa sekä päästämään irti.  Khironin oppositio Venuksen kanssa sekä näiden neliöt Saturnukseen muodostavat T-risti kuvion. Se tarkistaa osaammeko oikeasti kohdata asiat, niin että se tukee myös omaa arvomaailmaa emmekä vain lakaise pölyjä maton alle. Khironin ja Saturnuksen neliö tarkistaa ratkaisut myös kestävyyden kannalta. Aika on ristiriitaisesti välillä hyvin energistä, mutta heti perään hyvinkin voimatonta. Ilman ristiriitoja emme havaitsisi asioiden oikeaa laitaa. Asiat kerkeisivät mennä helpommin liian pitkälle, jolloin niiden korjaaminen olisi vaikeampaa. Ceres, Pluto sekä Juno ovat kolmiossa ja maadoittavat sekä tasapainottavat meitä kohtaamaan tarvittavia asioita rauhallisemmin. Maailma muuttuu koko aika. Me muutumme koko aika. Tämä on tae muutoksesta ja keskeneräisyys on aina osana sitä. Laotse on sanonut että; `tee suuria tekoja, kun ne vielä ovat pieniä`. Kun olemme hereillä elämämme suhteen, voimme tunnustella mitä kohti mennä ja miten toimia. Silloin voimme toimia aidommin tilanteen vaativalla tavalla. Meillä on tilaa nähdä laajemmin. Vaikka tämä kuulostaa helpolta, se ei ainakaan itselleni ole sitä. Mutta siitä on tullut helpompaa kuin mitä se oli joskus muinoin.  Reagoin nopeammin, jos huomaamatta uuvutan itseni. Monet merkit ovat luettavissa nopeammin. Yksi asia mitä muutokseen tarvitaan, on tilaa nähdä kokonaisuuksia etäämmältä. Mitkä asiat antavat sinulle tilaa? Miten voit joka päivä, pienillä asioilla tuoda itsellesi parempaa oloa ja pysäyttää mahdollisia `alkavia kierteitä`, mihin niin helposti menee mukaan?

Syvällä sielussa,
tuskan ja sekasorron alla,
avautuu ääretön, suuri hiljaisuus
- rannaton ja tyyni meri,
jota mikään ei voi häiritä.
Luonnon määrätön rauha,
kaikkea ymmärrystä ylempi.
Sitä me kaipaamme ja etsimme
idästä ja lännestä, ylhäältä ja alhaalta, mutta
löydämme sen lopulta sisältämme.
-R.M. Bucke

Kesäkuun unet, Mari Nieminen