Hetkittäin heikottaa.

`Jotkut uskovat, että kiinni pitäminen tekee vahvaksi, mutta joskus irtipäästäminen tekee.` -Herman Hesse

13.11 saamme nautti tarkasta Venuksen sekä Jupiterin yhtymästä skorpionin merkissä. Tämä on varsin kaksijakoinen viikko. Venus liittyy rakkauteen, arvomaailmaan, sisäiseen naiseen. Jupiter on kartan `Hannu Hanhi` eli laajentava tekijä. Nämä helpottavat uusiutumisen, laajentamisen sekä vapautumisen ja irtipäästämisen teemoja parhaimmillaan lempeästi ja rakkaudellisesti. Skorpionin merkki on taas asioissa syvälle porautuva, eikä välttämättä päästä kovin helposti irti, ennen kuin on kokenut käsitelleensä asiat viimeistä pistettä myöten. Toki merkkiin liittyy myös uusiutuvaa `feniks-linnun` kiihkeääkin voimaa. Kysymys kuuluukin, että mikä on se viimeinen piste. Osaammeko tunnistaa, milloin on aika päästää irti. Meillä ihmisillä on taipumus jäädä kiinni tunteisiimme, jopa uskomuksiimme ja myös kipeisiin muistoihimme. Saatamme kokea tarvitsevamme niitä ja saatamme jopa pitää niitä `turvakilpenä`, koska uusi ja tuntematon pelottaa.

Neptunus herkkyyden ja luovuuden planeettana on kolmiossa Venukselle sekä Jupiterille. Neptunus on myös neliössä Merkuriukseen. Lempeyttä sekä sumuvaroitusta on siis tiedossa. Tunteet ja kommunikointi eivät välttämättä kulje samassa tahdissa ja siksi kannattaa tässäkin muistaa ottaa tilaa. Jos aletaan `tikusta vääntää asiaa`, väärinkäsitysten määrä voi karata käsistä. Saturnuksen sekä Uranuksen kolmio tukee tilanottamista, vaikkakin Saturnuksen ja Khironin neliö nostaa kivutkin pintaan. Toki, en ole kuullut että kukaan on synnyttänyt kivuitta, joten osittain se kuuluu asiaan, mutta kipuun ei pidä jäädä kiinni. Se aktivoi muutosta, mutta ei palvele jos siihen jää kiinni. Auringon sekä Khironin kolmio vahvistuu ensi viikon aikana. Tämä on `balsamia haavoille`. Onnistumistunteet ja eheytyminen siitä, että on kohdannut esille tulleet asiat, on varsin palkitsevaa. Aina asioita ei voi välttämättä ratkaista, mutta oivaltamisen ja suhtautumisen kautta, perspektiivi muuttuu. Me itse muutumme. Tämä vaikuttaa tulevaisuuteemme varsin paljon.

Marsin neliö sekä Plutolle että Junolle on tämän viikon yksi pääteema. Vaikka aspekti on vahvimmillaan sunnuntaina 19.11, se vaikuttaa koko viikon, samoin kuin seuraavankin viikon, erittäin dynaamisesti. Joku osa minussa nauttii tämmöisistä ajoista, missä joudumme vastakkain omien piilevien puoliemme kanssa. On niin helppoa olla onnellinen, kun kaikki on hyvin, mutta vaatii rohkeutta katsoa ja kohdata itseään, silloin kun jokin osa meissä oireilee. Helposti menemme puolustelemaan tai jopa syyttelemään muita, olosuhteita tai itseämme. Se ei auta kohtaamaan tunteita, kipuja tai pelkoja neutraalisti. Tarkkailijan roolista käsin, voimme saada etäisyyttä, `kuin katsoisimme kiikareilla elämäämme kauempaa`. Tämä aseista riisuva puoli luo mahdollisuuksia vapautua jännitteistä ja se tuo tilaa uusille mahdollisuuksille ja ennen kaikkea tälle hetkelle. Siksi puhun itsensä kohtaamisesta, koska on paljon asioita, mitä emme voi kohdata välttämättä toisten ihmisten kanssa. Ja ne, mitä voimme, olemme silti vastuullisia käymään ne myös itsessämme läpi. Eli muutos elämästämme on aina olemassa meissä itsessämme ja se on meidän itsemme vastuulla. Se on työ, mitä kukaan muu ei voi pitkässä juoksussa tehdä. Rakkaat läheiset ja ystävät voivat olla hyvänä tukena, mutta kukaan muu ei voi kohdata ja vapauttaa meissä itsessämme olevia asioita, kuin me itse. Tähän tämän viikon aika on varsin otollinen. Painotan etten tarkoita haasteissa piehtaroimista, vaan vastuullista kohtaamista ja hiljentymistä. Tämmöisen ajan potentiaali, voi auttaa meitä todella paljon kohtaamaan itseämme, toisiamme sekä elämäämme. Ajattelen, että laajentuminen on, kuin meihin tulisi `lisäkerros`. Sieltä käsin on helppo nauttia `tehdystä työstä ja työn tuloksista`. Nyt on hyvä aika kysyä, minkä asian tai asioiden koet olevan sinun `elämän tehtäviäsi`. Mitä ne sinulle merkitsevät?  Osaatko ottaa ne käyttöön aivan tavallisessa jokapäiväisessä elämässä ja arjessa? On hyvä katsoa elämäänsä monesta eri perspektiivistä käsin. Moni ihminen, joka on muuttanut maailmaa, kuka milläkin tavalla, ei ole välttämättä saanut tietää siitä elämänsä aikana. He ovat tehneet pohjan, mistä me jatkamme. Lapsemme jatkavat, siitä, mihin me olemme päässeet. Olemme osa kokonaisuutta,missä kaikki vaikutamme toisiimme.

Maailmanpyörä, Johanna Vilén, 2017