Onko missään mitään järkeä? Vision voima ja vahvuus.

`Kiviröykkiö lakkaa olemasta kiviröykkiö sillä hetkellä,
kun sitä tarkastelee ihminen, jolla on sisimmässään kuva katedraalista.`
- Antoine de Saint-Exupéry

Suosittelen etsimään tietoa taiteilijapariskunnasta Christo ja
Jeanne-Claudesta. Heidän intohimonsa tehdä taidetta on
kunnioitettavaa, ottaen huomioon että joidenkin teosten kesto ideasta konkretiaan
on kestänyt kymmeniäkin vuosia. Ympäristötaide on nykyisin normaalimpaa, mutta
heidän alkuaikoinaan se on herättänyt paljon kritiikkiä ja moni on kokenut sen
tarpeettomaksi. He ovat paketoineet esimerkiksi kokonaisia saaria, Pariisissa
olevan Pont Neuf sillan sekä Berliinin valtiopäivätalon. Moni varmasti miettii onko
heidän toiminnassaan mitään järkeä? Monen mielestä ei ole. Minusta he ovat
tehneet valtavasti vaikuttavaa taidetta, nostaneet taiteensa kautta tärkeitä asioita
esille sekä näyttäneet ihmisille kuinka mahdottomastakin ideasta voi tehdä
mahdollisen. Heidän työmääränsä on valtava. Projektit työllistävät todella paljon
ihmisiä ja jo materiaalien määriä on vaikea ymmärtää. Käsittääkseni kaikki
luontoon tehdyt teokset ovat olleet projekteja eli ne eivät ole jääneet pysyviksi.
Tämän hetkinen projekti autiomaahan on ilmeisesti ensimmäinen teos, mikä jäisi
`pysyväksi`. Mikä edes on pysyvää?  Christo elää edelleen (hän on syntynyt 1935),
mutta hänen vaimonsa Jeanne-Claude kuoli vuonna 2009. Tämä nykyinen projekti
on heidän yhdessä aloittamansa ja nyt Christo vie sen loppuun.

Mikä elämässä merkitsee eniten? Mikä on päämäärättömyyden ja
määrätietoisuuden ero? Millä lopulta on merkitystä? Vastauksia on luultavasti yhtä
monta kuin ihmistäkin. Toki perusturva ja rakkaus ovat tärkeitä asioita, mutta missä
mittasuhteessa? Usein mielemme etsii siihen aina uusia ja uusia tarpeita tai
vaatimuksia. Mikä on kenellekin riittävä perusturva? Jos ihminen elää
vaatimattomammin, mutta kokee tekevänsä jotain itselleen tai tosille
merkityksellisiä tekoja, kuinka se muuttaa tuntumaa elämästä? Tekemättömyys
ei ole pahe, vaan paikoin jopa taito. Mielemme vain usein rankaisee meitä
tekemättömistä asioista. Päämäärä, pienissä tai isoissa asioissa, sisuunnuttaa
luonnetta ja näin onnistumiskokemukset sekä tarkoituksellisuus nostavat päätään
aivan eri tavoin. Olen huomannut kerta toisensa jälkeen että ei raha tee ketään
onnelliseksi. Eikä välttämättä parisuhde tai ulkoiset menestystekijät. Toki
tarvitsemme rahaa perus elämiseen. Tarvitsemme rakkautta, mutta kuinka paljon
saatamme sitoa sitä suhteessa toisiin ihmisiin esimerkiksi odotusten muodossa.
Pienillä teoilla ja oivalluksilla voimme muuttaa elämämme laatua paljonkin. Itse
rakastan arkea. Sen pieniä ja joskus suurempiakin asioita. Suurimmat ovat aina
muodostuneet pienistä aluista. Visioita on ollut, on ja tulee aina olemaan. Jotkut
ovat  toteutuneet, jotkut eivät. Mutta ne kaikki ovat muuttaneet elämänsuuntaa ja
vieneet eteenpäin. Ja jokainen niistä on vaatinut paljon pohjatyötä elettävän
elämän kautta.

`Jos kuulet sisäisen äänen, joka sanoo: ”sinä et osaa maalata”, jatka kaikin mokomin
maalaamista – ja pian se ääni vaikenee.` -Vincent Van Gogh
Mieti mitä taitoja sekä tekoja tarvitset tavoittelemiesi asioiden eteen. Usein ihmiset
saattavat kertoa sinulle mielipiteitään omien pelkojensa kautta, mutta se ei kerro
välttämättä sinusta tai sinun tilanteestasi. Meillä kaikilla on paikkamme tässä
maailmassa. Joskus sen löytäminen tuntuu työläältä. En koe että meille kaikille
kaikki on mahdollista. Meissä tulee olla uskallusta miettiä mitä haluamme ja miksi.
Jos haluaisin `Picassoksi Picasson paikalle` se tuskin on mahdollista. Mutta jos
haluan maalata tauluja, voin tehdä sen. Se mikä herättää meissä olevan elämän
voiman ja intohimon välittyy muillekin. Ehkä tärkeintä on löytää oma paikkansa
omasta elämästä ja näin nähdä sen merkityksellisyys. Se on helppo unohtaa ja
välillä sen kuuluukin olla hukassa. Näin se tulee nostaa uudelleen pöydälle ja
päivittää ajan tasolle.  On niin paljon asioita mitä voimme tehdä. Kuntosalilla
käydessä olen seurannut erästä miestä, joka liikkuu pyörätuolilla. Hänen jalkansa
eivät kanna ja selkärankakin on vääristynyt. Hän puhuu vain muutaman sanan
suomea. Hän hymyilee kaikille ja kättelee ihmisiä, jotka katsovat häntä silmiin
tai puhuvat hänelle. Hän treenaa käsilihaksia. Hän sanoi että alussa oli todella
vaikeaa saada aikaiseksi edes sitä että pääsi kuntosalille. Tai sai vaatteet
vaihdettua. Jo se että hän pääsee laitteisiin, on vaivalloista. Silti hän käy siellä.
Ja hänellä on todella paljon annettavaa jo asenteensakin kautta tälle maailmalle.
Meillä kaikilla on. Me kaikki olemme jotain suhteessa toisiimme.

Taas tällä pitkällä alustuksella on syynsä. Venuksen oppositio Uranukselle sekä
Marsille tuleva Uranuksen kolmio auttavat näkemään asiat kirkkaammin. Kuin
ajan takaa. Miltä elämämme näyttää, jos katsoisimme vaikka 30- vuoden päästä
tähän hetkeen. Millaista se on ollut vaikkapa kymmenen tai kaksikymmentä vuotta
sitten? Mitä tekisin toisin? Miten neuvoisin itseäni? Irtiotot ja vapautuminen on
vahvasti esillä. Kuunsolmujen ollessa neliössä Saturnukseen ja Saturnuksen sekä
Neptunuksen neliö nostavat edelleen ääripäitä esille. Raja-rajattomuus,
turva-turvattomuus, mahdollisuus-mahdottomuus. Listaa voisi jatkaa vaikka kuinka.
Tämmöiset ääriasetelmat herättävät ristiriitaisia tunteita. Se sisältää aina avaimia.
Auringon sekä Khironin neliöt Marsille voivat aiheuttaa paineisuutta ja väsymystä.
Onneksi Merkuriuksen sekä Pluton kolmio vahvistaa kykyämme oivaltaa asioiden
syy-yhteyksiä paremmin. 22.9 käännämme sivua syyspäivän tasauksen merkeissä.
Nyt on hyvä aika toisaalta kääntyä sisäänpäin etsimään avaimia ja päivittää
itselleen tärkeät arvot ja asiat päivän tasalla, mutta samaan aikaan meissä on
voimaa vapautua ja `päästä itsemme irti` kohti tulevaisuutta.

`On virhe ajatella, että on jo myöhäistä muuttaa vanhoja huonoksi
osoittautuneita tapoja ja tottumuksia. Jos napsautat huoneeseen valon
päälle, ei ole väliä sillä kuinka kauan huoneessa on ollut pimeää. 
Valo valaisee joka tapauksessa.`-Vernon Howard

Mari Nieminen, Horses & Swans, 2016