Äidinmaallinen.
`Jos haluat muiden olevan onnellisia, ole myötätuntoinen.
Jos haluat itse olla onnellinen, ole myötätuntoinen.` -Dalai Lama
Vaikka maailma tuntuu välillä kaikkine väkivaltaisuuksineen ja
tuhovoimineen raskaalta sekä hyvin rikkinäiseltä paikalta, jaksan
silti uskoa ihmisessä olevaan hyvään. Joskus sen hyvän eteen vain
on nähtävä todella paljon enemmän työtä, jotta me ihmisinä jaksaisimme olla
tukena toisillemme sekä itsellemme, emmekä menettäisi toivoa paremmasta
tulevaisuudesta. Ajattelen että maa on äidillinen, ravintoa antava, rakastava
sekä hoivaava. Periaatteessa ei maapalolla olisi samankaltaisia ongelmia ilman
ihmisiä. Voimme olla toistemme tuki ja turva tai ääripäässä toistemme sekä
itsemme viholliset. Juice Leskinen laulaa kappaleessaan Pyhä toimitus;
`Luodut emme me olleet toisillemme, me kaiken loimme, loimme elämää.`
Joskus kun mietin maailmantapahtumia, mietin olemmeko me ihmiset luotuja
toisillemme. Olemme me. Niin hyvässä kuin haasteessakin. Jokainen ratkaisee
omalla kohdallaan kuinka toimia ja miten omaa voimaansa käyttää. Jos
voisimme olla isänmaallisuuden sijaan äidinmaallisia ja rakentaa tätä maailmaa
antamalla turvaa sitä tarvitseville, muuttaisimme maailman paljon paremmaksi.
Niin maiden sisäinen tuska ääripäineen `rikkaat rikastuvat ja köyhät köyhtyvät`
sekä siitä aiheutuvat lieveilmiöt korostuvat tulevaisuudessa vielä enemmän. Yksi
ratkaisu siihen voisi olla että emme rajaisi itseämme tai omaamme
puolustautumalla vaan huomaisimme kuinka moni elää tällä hetkellä äärirajoilla
ja näin eriytymisen sijaan olisimme osa jotain. Kuuluisimme joukkoon ja
yhteisöllisyyden kautta saisimme `sielun ruokaa`, sen sijaan että kokisimme
erillisyyttä, yksinäisyyttä ja usein myös epäonnistumista tai huonommuutta. Moni
saattaa pitää tätä ylipositiivisena hempeilynä, mutta jo pienten arkipäiväisten
asioiden kautta on helpompi ymmärtää asian konkreettisuus. Jos olemme yksin,
asiat muuttavat mittasuhteita. Jos taas juttelemme vaikkapa naapurin kanssa
kuulumisia, avaudumme huomaamaan maailmaa toisestakin näkökulmasta.
Näemme kun joku auttaa kaupassa keräämään kaatuneet ostoskassit tai pysähtyy
pitämään ovia auki takaa tulevalle vanhukselle. Sydämestä tuleva hetkellinen
hymy tuntemattomalle, voi olla joskus pysäyttävä kokemus, jos itse ui tunteissaan
liian syvissä vesissä. On paljon hyvin pieniä asioita, mistä voi kertyä suuriakin
muutoksia ja oivalluksia. Jokainen meistä voi tehdä maailmasta paremman paikan.
Tämän pitkän alustuksen taustalla on ajatus ajassa olevasta Marsin sekä Khironin
kolmiosta. Siinä missä Khiron on haavoittunut parantaja, Mars tuo toteen nämä
eheyttävät teot. Meillä ja meissä on paljon enemmän voimaa, kun uskommekaan.
Ottamalla sitä vähän käyttöön, se lisää omaa voimaansa ja näin saamme energiaa
keskittyä eheyttämään itseämme ja sitä kautta muutakin maailmaa enemmän.
Saturnuksen sekä Neptunuksen neliö nostaa rajat ja rajattomuuden sekä niihin
liittyvät pelot vahvasti esille. Kuunnoususolmun sekä Pluton välinen kolmio nostaa
`kissan pöydälle` ja pakottaa meidät näkemään epäkohtia niin omassa elämässä
kuin kollektiivisestikin. Se antaa myös voimaa muuttaa asioita. Se otammeko sen
vastaan, on meistä itsestämme kiinni.
`Olosuhteet eivät tee minusta mitä olen, ne paljastavat, kuka minä olen valinnut
olevani.` -Wayne W. Dyer
Toivottavasti uskallamme tehdä töitä paremman tulevaisuuden eteen. Maailman
missä tulevat sukupolvet tulevat elämään. Ja maailman missä elämme juuri nyt.
Butoh 2, Maria Raasakka, 2015