9 henkeä.
`Jumala loi kissan jotta ihminen saisi silittää tiikeriä.` - Tuntematon.
Jokaisessa ihmisessä on myös primitiivinen puoli ihmisyydestä.
Liitän sen selviytymisvaistoon ja tätä kautta lähteeseen, mikä
säätelee alitajuisesti meidän elämäämme ja päätöksiämme varsin
paljon.
Psykologi Abraham Maslow on muodostanut tarvehierarkian. Sen mukaan kun
ihminen saa perustarpeeseensa riittävissä määrin tyydytettyä (on varmaankin hyvin
henkilökohtaista, mikä on kenellekin riittävä määrä?) tämän jälkeen on mahdollista
etsiä tyydytystä `korkeammille` tarpeille.
Hierarkkinen järjestys on;
fysiologiset tarpeet (hengissä säilymisen fyysiset edellytykset, kuten ruoka,
juoma, hengitysilma)
turvallisuuden tarpeet (suojautuminen erilaisilta vaaroilta)
yhteenkuuluvuuden ja rakkauden tarpeet (ystävyys, rakkaus, ryhmään
kuuluminen)
arvonannon tarpeet (itsearvostus, kunnioituksen saaminen muilta).
itsensä toteuttamisen tarpeet (omien kykyjen saaminen täyteen käyttöön
esimerkiksi työssä tai vanhemmuudessa).
Myöhempinä vuosina hän lisäsi listaan vielä itsensä ylittämisen tarpeen.
(Lähde wikipedia).
Erich Fromm pohtii kirjassaan `Olla vai omistaa` kuinka oleminen usein korvataan
omistamisella. Perustarpeiden tyydyttämisen jälkeen jäämme kiinni niiden
turvaamiseen tai `tuplaamiseen` jotta kokisimme enemmissä määrin turvaa. Tämä
kierre jää helposti mielen `pakotteeksi`, mutta siitä on mahdollista vapautua. Jos
ajattelisimme että meilläkin on 9 henkeä, miten toimisimme? Uskaltaisimmeko
helpommin uusiutua ja uusia elämäämme kesken kaiken? Vaihtaa suuntaa ja
kyseenalaistaa omat ajatuksemme sekä pohtia mitä todella kaipaamme
elämäämme? Koen että itsensä ylittäminen on aina ensin psyykkistä. Se laajentaa
käsitystä sekä kokemusta itsestämme. Usein pienimmät ja arkisimmat asiat ovat
isoimpia. On paljon asioita mihin voimme vaikuttaa. Usein enemmän kuin mitä
mielemme uskookaan. Niihin keskittymällä voimme paremmin hyväksyä asiat
mihin emme voi vaikuttaa. Ne eivät estä, vaan pakottavat miettimään toisenlaisia
ratkaisuja.
Tämä alustus perustuu ajassa olevaan Uranukseen. Uranuksen on pysähtymisen sekä
alkavan perääntymisen vuoksi hyvin vahva. Venuksen sekä Uranuksen kolmio auttaa
vapautumaan ja kaipaamaan uusia tuulia elämään. Tiistaina oleva Uusikuu luo hyvän
pohjan uudistumiselle sekä laajentumiselle. Näiden tekijöiden johdosta, kannattaa
miettiä mitä kaipaa elämäänsä enemmän. Ja miksi. Ovatko ne todellisia toiveita vai
esimerkiksi `olemiselle tai elämiselle` pakoreittejä. Ajattelen tällä lähinnä `sitten kun`
ajattelua eli ensin on pakko tehdä tai saavuttaa tietyt asiat ennen kuin on
mahdollista muuttaa suuntaa. Saturnuksen ja Neptunuksen neliö nostaa illuusiot
sekä rajoitteet esille. Ne voivat aiheuttaa turhautumista, mutta juuri tässä olisi hyvä
ylittää itsensä. Muuttaa niitä asioita, mihin tällä hetkellä pystyy. Ensimmäiset askelet
vaativat voimaa, mutta tuovat tätä kautta konkreettista onnistumista. Auringon sekä
Saturnuksen kolmio tuo tähän oman vahvan tukensa, mikä on mahdollista valjastaa
käyttöön. Kun ajattelee asioita ja tapahtumia prosesseina, on helpompi antaa
mielelle tilaa ottaa askel kerrallaan. Esimerkiksi kun sanotaan että kissat tippuvat
aina jaloilleen. Tippuessaan ne käyvät yhdeksän eri vaihetta läpi. Mielemme
prosessoi eri vaiheita, eikä se kerro `ettemme tippuisi jaloillemme`, vaan vaiheet
ovat pakollisia jo lopputulosta ajatellen.
Merkurius on siirtynyt neitsyen merkkiin. Merkuriuksen sekä Marsin neliö aiheuttaa
helposti mielen- sekä ajatustason aggressioita. Tiistaina Mars siirtyy Jousimiehen
merkkiin. Venuksen sekä Marsin välinen neliö voi tuoda myös oman paineensa ja
nostaa tietyt kipupisteet esille. Lopuksi vielä kissa teemaan liittyvä Intialainen
sananlasku; Kissa on pienten pensaiden muodostaman viidakon tiikeri. Siis
vaikka välillä viidakon `vaarat` häiritsevätkin, ei anneta niiden estää meitä
kokemasta ja elämästä itse elämää. Kissoilla nauttivat elämästä niin sohvan
nurkassa kehräten kuin äkillisen inspiraation oivaltaneena.
Tiina Poutanen, 2016