Millaisessa ympäristössä sydämelläsi on tilaa kasvaa?

”Jos ihmisellä on koti, se on kai siellä missä hän ymmärtää
ympäristönsä.” -Eeva-Liisa Manner
Koti on meissä kaikissa itsessämme. Jokainen meistä heijastaa itseään
suhteessa toisiin ihmisiin ja ympäristöön. Toisten seurassa kykenemme
avautumaan ja syventämään ymmärrystämme, kun taas toisten seurassa
saatamme olla varautuneita ja valmiustilassa mahdollista uhkaa
ajatellen. Joissain tilanteissa kyse on alitajuisesta ja vaistonvaraisesta tunteesta,
mutta yhtä usein jokin tiedostamaton asia toisessa ihmisessä muistuttaa meitä
jostain koetusta kipupisteestä, minkä yhdistämme häneen ja huomaamatta
uskomme omaan tulkintaamme. Kollektiivinen aika on hyvin raskasta, niin kuin
saamme jatkuvasti joka puolelta lukea. Tämä vaikuttaa turvallisuuden tunteeseen
sekä ylipäätään kykyyn luottaa elämän kantavaan voimaan. On asioita mihin
voimme vaikuttaa sekä asioita mihin emme voi. Koen tärkeäksi vahvistaa tärkeiden
ihmisten, asioiden sekä tekojen yhteyttä. Tätä kautta rakennamme kestävää
maaperää yhdessä, emmekä jää liian yksinäiseen ja irralliseen tilaan.

Masennus ja mielenterveysongelmat ovat nykyisin hyvin arkipäiväisiä asioita.
Jos ennen ihminen on hävennyt itseään ja vetäytynyt, toivon että nykyisin
uskallamme olla avoimempia myös ongelmiemme kanssa ja silti saamme huomata
kuuluvamme joukkoon. Yhteisöllisyys ei voi onnistua kaikkien kanssa. Mutta se on
sen arvoista että kannattaa etsiä `saman taajuuden` ihmisiä ja olla osana jotain,
missä jokaiselle on paikkansa ja poikkeavuudet ihmisten välillä ovatkin
rakennusainetta.

Nelson Mandela on sanonut;
`Syvin pelkomme ei ole, että olemme riittämättömiä. Syvin pelkomme on, että
olemme mittaamattoman voimakkaita. Meitä pelottaa oma voimamme, ei oma
pimeytemme`.
Suurin osa ihmisistä haluaisi muuttaa maailmaa paremmaksi, mutta samaan
aikaa kokee pienuutta ja kykenemättömyyttä. Jokainen pienikin hyvä teko tekee
maailmasta tavalla tai toisella paremman. Olen saanut todistaa monia kertoja
kuinka pieneltä tuntuva teko tai ele, on ollut toiselle todella tärkeä apu tai tuki.
Usein ihminen ei edes aina tiedä tekevänsä hyvää. Kerran esimerkiksi eräs
iäkkäämpi rouva oli sanonut pienen huutavan lapsen äidille että `kyllä tähän
maailmaan ääntä mahtuu`, hymyillyt, koskettanut olkapäätä ja jatkanut eteenpäin.
Kyseinen äiti kertoi että oli juuri ajatellut että niin kauan kun lapsen uhmaikä
jatkuu, hän ei mene minnekään ihmisten ilmoille lapsensa kanssa. Tämän
rouvan kommentti muutti asian arkiseksi ja hyväksyttäväksi. Tämä on vain yksi
esimerkki, mutta kuvaava siitä kuinka paljon voimme vaikuttaa ympärillämme
olevaan maailmaan ihan pieneltä tuntuvallakin teolla.

Yllä oleva teksti oli alustusta astrologiselle ajan teemalle. Ensi viikolla pääpaino
nousee Marsin ja Pluton väliselle neliölle Pallaksen ollessa yhtymässä Plutoon
sekä Uranuksen täydentäen tämän T-ristiksi. Suomen kielellä se tarkoittaa vahvaa
ja intensiivistä aikaa, missä liialliset painolastit purkautuvat tavalla tai toisella
hartioilta pois. Jokaisen oma ja luonnollinen puolustusmekanismi vaikuttaa siihen,
muutummeko tilanteen tullen aggressiivisiksi, lamaantuneiksi vai esimerkiksi
yritämmekö kaikin tavoin vain saada kaikkien läheisten olon paremmaksi.
Mahdollisuuksia on monia, mutta on hyvä huomata että ottamalla asioiden ja
tunteiden ympärille tilaa ja aikaa, asiat alkavat näyttäytymään eri valossa.
Tämän lisäksi Auringon ja Khironin välinen neliö nostaa menneisyyden kipuja
pintaan. Aivan kuin olisimme myrskyssä, mikä heittelee joka suunnasta erilaisia
tekijöitä. Ajan tarkoitus on kumminkin muuttaa elämäämme paremmaksi.
Ajattelen tämän synnytyskivuiksi, mitkä ovat pakollisia uudenlaista vaihetta
kohti mentäessä. Auringon ja Uranuksen kolmio taas vapauttaa sekä auttaa
muuttamaan suuntaa varsin nopeasti. Alitajuinen visionääri meissä vain alkaa
viemään kohti uusia tilanteita ja ratkaisuja. Näin paineisen ajan hyvä puoli on
siinä että muutosta ei voi estää. Sen mukana voi elää, sitä voi seurata ja
vähitellen ymmärtää mitä mahdollisuuksia se tuo tullessaan. Painotan että
kyseinen Auringon ja Uranuksen positiivinen kulma on kuin se onni, missä
saamme lapsen synnytyksen jälkeen syliimme. Aina kun jotain vanhaa lähtee,
uutta tulee tilalle.

Lopuksi David Lynchin miete; `Ideat ovat kuin kaloja, voi pysytellä matalassa
vedessä. Mutta jos tahtoo saada isoja kaloja, pitää mennä syvemmälle. Oikein
syvällä kalat ovat voimakkaampia ja puhtaampia. Ne ovat valtavia ja abstrakteja.
Ja hyvin kauniita.'

Sydämesi Luottavainen, Maria Raasakka, 2013