Elämän merkityksellisyyden voima.

Älkäämme tyytykö vain odottamaan mitä tapahtuu,
vaan antakaamme itsellemme päättäväisyys saada
oikeat asiat tapahtumaan.
-Peter Marshall

Yllä oleva miete liittyy vahvasti elettävään aikaan. Mars toiminnan
sekä Venus rakkauden ja arvomaailman planeettoina ovat elämäntehtävän
pisteessä eli Kuunyläsolmulla. Tämä herättää toiveet ja unelmat pintaan.
Yhtä aikaa muistiin voi nousta `menetettyjä mahdollisuuksia`, epäonnistumisia
sekä kipupisteitä. Parhaimmillaan ne ovat muutoksen polttoainetta, mutta
valitettavan usein ne ovat lamaannuttavia sekä tuntuvat henkilökohtaisilta
epäonnistumisilta. Kerran eräs henkilö sanoi minulle erään ison haasteen jäljiltä
että jos enää ei tulisi yhtä suuria haasteita vastaan. Sanoin että tai sitten tulee,
mutta ne osaa ottaa aivan eri tavoin vastaan. Ne ovat elämän parhaita opettajia.
Samoin kuin ajalliset haastekulmat antavat aina avaimet uusiin mahdollisuuksiin.
Tunnekokemuksen jälkeen asiat muuttuvat neutraalimmaksi ja niitä on helpompi
tutkia sekä avata. Se tuo merkityksellisyyttä, vaikka ei ole elettäessä ja koettaessa
aina helppoa.

Mitä siis toivoa? Haasteita ja kiviä kengässä? Pikemminkin pelottomuutta kohdata
asiat semmoisina kuin ne tulevat. Tai vaikka olisi pelkoa, se ei estäisi näkemästä
piileviä mahdollisuuksia. Ja kykyä olla lannistamatta itseään, jos muutos ei ota
kantaakseen. Kaikella on myös kypsymisaikansa. Ajallisesti parasta on alkaa
tutkimaan mitä todella elämältään haluaa. Ja mitä haluaa tehdä niiden asioiden
eteen. Sekä herättää itsessään oleva sisäinen palo mennä uusia asioita kohti.
Auringon ja Khironin eli haavoittuneen parantajan välinen kolmio auttaa
eheytymään, kun vain uskaltaa antaa asioiden nousta ihon pintaan ja päästää
niistä irti. Usein isoimmat asiat ennen onnistumistaan vaativat yllättävän vahvaa
panostamista ja kestävyyttä. Siksi on hyvä herättää tarpeeksi vahva tahtotila, jotta
ei luovuta toivottomuuttaan.

Aggressio on myös positiivinen, patoutumaton voima, mikä puhtaimmillaan on uutta
synnyttävää, muutosta aiheuttavaa ja vapauttavaa. Hallitsemattomana se on tuhoava
voima. Aggressiolla on taipumus lisääntyä siihen keskittyessä eli on suoranainen taitolaji
oppia käsittelemään sitä niin että se ei aiheuta patoutumia, mutta ei myöskään vahingoita
ihmistä itseään tai ketään muutakaan. Liikunnalla voi saada helpotusta, mutta tärkeintä
on saada se paine kohdistettua oikealla, rakentavalla tavalla. Silloin kun saamme
mielemme ja alitajuntamme virtaamaan mahdollisimman puhtaana, näitä
patoutumia ei pääse muodostumaan ja olemme monin tavoin vapaampia ja
kevyempiä. Tätä kautta elämämme muuttuu helpommaksi eli ei ole mitenkään
turhaa käsitellä ongelmia, varsinkin jos ne hallitsevat elämää vahvasti. Toinen
mikä voi hallita meitä on pelko. Pelko on useimmiten menneisyydestä johtuvaa
ja sitä on vaikea ymmärtää tai ajatella järkevästi. Pelko on tunne ja se harvoin
vapautuu järjellä. Järki tulee jälkikäteen. Siksi pelko saattaa helpottua kun antaa
sen tulla, ja huomaa että ei silti tapahtunut mitään pahaa. Juuri alitajunnan kautta
tulevilla harjoituksilla voimme saada näitä varjoja pois itsestämme ja sen jälkeen
on helpompi ymmärtää niitä. Voimme löytää lempeyden itseämme kohtaan.

Merkuriuksen ja Neptunuksen välinen kolmio auttaa saamaan vahvemman yhteyden
omaan alitajuntaan sekä tuomaan vastauksia itsestä käsin esille. Laitan alla aiemmin
julkaisemani ohjeet muutamaan alitajuiseen harjoitukseen.

Päivätietoisuutemme on kuin jäävuoren huippu, silti alitajunta vie meitä
näkymättömästi eteenpäin ja vaikuttaa tätä kautta koko elämäämme. Se
yrittää viestittää unien, vaiston ja tunteiden kautta. Siksi olisi hyvä päästä tähän
tietoisuuteen käsiksi, jotta voisi saada itselleen suuntaa ja mahdollisesti vastauksia
ongelmiinsa. Siihen ei kannata kumminkaan liiallisessa määrin kiinnittää huomiota,
koska silläkin on paikkansa ja tarkoituksensa. Kaikkea ei tarvitse tietää ja liiallinen
`ongelmien onkiminen` tai syvien vesien sukeltaminen on liikaa. Se voi viedä meidät
kauemmaksi itse elämästä ja tällöin se ei palvele tarkoitustaan. Lähinnä käyttäisin
sitä paineeseen, kun jokin asia vaivaa mieltä tai tuntuu että on lähellä, mutta siitä ei
saa kiinni. Tai jos unet ovat vahvoja ja toistuvia, on alitajunnalla selvästi viestitettävää.
Pitää muistaa että tunteet eivät usein kerro oikeaa tilannetta, koska ne värittyvät meidän
omien pelkojen ja toiveiden kautta. Siksi on hyvä keskittyä tähän prosessina, jolloin
avaamalla alitajuntaa, sieltä tulee myös `vanha kuona` pois tieltä eli tähän tulee suhtautua
`kevyesti` eikä kulmat kurtussa. Kun tämä ns. kuona poistuu, alkaa tulla helpottuneempi
olo ja silloin sitä `ajattelee tai viestittää` eri tavoin. Se ei ole tunteisiin sidoksissa enää
samalla tavalla, vaan olemme etäämmällä.

Itse olen käyttänyt Betty Edwardsin menetelmää omin sovelluksin. Hän on
kirjoittanut kirjan; Luovan piirtämisen opas, missä hän käsittelee oikean ja
vasemman aivopuoliskon välistä yhteyttä. Suosittelen tätä kirjaa kaikille!

– Jos olet oikea kätinen, piirrä vasemmalla kädellä, vasurit oikealla.

– Piirtämisen tulee tapahtua nopeassa tahdissa ja toistoina. Esimerkiksi vastapäinen
ihminen, vaasi tai huonekalu vasemmalla kädellä piirtäen 15 sekuntia. Seuraavaksi
piirrä se edelleen vasurilla ylösalaisin 10 sekunnissa. Tämän jälkeen silmät kiinni
samaa kättä käyttäen 5 sekunnissa.

– Taas uusi kohde ja samaa vahtia jatkaen, mahdollisimman pienillä tauoilla. Jos teet
tätä pidempään, voit toki pitää tauon, mutta tarkoitus olisi että et ala ajattelemaan liikoja,
hiomaan tekniikkaa, etkä yritä onnistua. Se käsi, mitä emme normaalisti käytä, on se
mitä emme voi hallita samalla tavoin. Näitä harjoituksia tekemällä tai toistamalla vaikka
päivittäin, alkaa `jotain` loksahtamaan kohdilleen ja alitajuntamme alkaa olla lähempänä
tietoisuuttamme.

– Tämän harjoituksen jälkeen ota paperi mihin alat kirjoittamaan nopeassa tempossa vaikka
näkemiäsi asioita; teekuppi kynttilä taulu käsi paperi kynä jne. Tai sitten piirrät vain nopeasti
silmukkaa niin että `väsyt siihen` etkä jaksa ajatella mitään. Tämän jälkeen hyvin usein tulee
sanoja, mielikuvia ja asioita, mitkä vain kirjoitat miettimättä sen enempää paperille. Voi olla
että kirjoitat kirjeen itsellesi tai kirjoitat jotain mistä et sillä hetkellä saa kiinni lainkaan. Se
mitä kirjoitat on kumminkin se mitä keräät alitajunnan pinnalta. Joskus et ehkä tunnu
saavan tulosta, mutta silloin `keräät roskia veden pinnalta` ja sekin on tärkeää.

Tässä tekniikassa tärkeintä on kärsivällisyys. Tämä on hyvä keino `keskustella
itsensä kanssa`. Alitajunta tietää ja rekisteröi asioita, mitkä vaikuttavat meihin,
vaikka emme edes päivätietoisuudessa tiedä niiden olemassa olosta mitään. Hyvin
usein esimerkiksi mietimme jotain ongelmaa ennen nukkumaanmenoa ja
herättyämme, joko tiedämme ratkaisun suoraan, tai sitten meillä on aavistus siitä
kuinka alustavasti toimia sen suhteen. Suurin osa päätöksistämme tulee
alitajunnasta, vaikka emme usein näin ajattelekaan. Tämän tekniikan avulla
voimme keventää tiiliskiviä hartioiltamme ja löytää suuntaa omin avuin. Painotan
että tarkoitus ei ole liiallisissa määrin keskittyä tähän tai alitajuntaan muutenkaan.
Se on silta meidän tietoisen ja alitajuisen välille, ja jos keskitymme siihen liikaa,
jäämme helposti etsimään vain etsimisen vuoksi ja unohdamme tämän näkyvän
maailman. Tässä näkyvässä maailmassa meidän on kumminkin tarkoitus elää ja
kokea asioita.

Hope, Mari Nieminen, 2015