Alitajunta ja syvän meren sukellusta.

Alitajunnassamme on enemmän tietoa kuin osaamme koskaan
kuvitellakaan. Tämän viikon päivityksen yksi tarkoitus on kirjoittaa
alitajuntaan liittyvistä asioista ja tekniikasta kuinka päästä siihen kiinni.
Tätä ennen hieman ajasta. Niin kuin jokainen on varmasti huomannut
aikaan liittyy vahvasti räjähdys herkkyyttä ja tunteet nousevat pintaan. Toisilla
tunteet ovat täyttä vihaa tai aggressiota, mutta toisilla se on surua, pelkoa ja halua
auttaa tai muuttaa maailmaa paremmaksi. Silloin kun tunteet hallitsevat vahvasti,
on tärkeää että kykenee toteuttamaan jotain omassa elämässään paremmaksi ja
näin  jokainen meistä vaikuttaa samanaikaisesti maailmaan enemmän kuin
uskoisimmekaan. Meillä on yllättävän suuri vaikutus toisiimme ja ne asiat mihin
emme voi vaikuttaa herättävät toivottomuutta. On kumminkin asioita mihin
voimme vaikuttaa ja yksi ajan pääteema on löytää kanava omalle toiminnalleen
ja elämänliekille. Näin on helpompi saada tasapainoa, mutta myös toimintaa,
jotta emme lamaannu näiden vahvojen energioiden alle.

Aggressio on myös positiivinen, patoutumaton voima, mikä puhtaimmillaan on uutta
synnyttävää, muutosta aiheuttavaa ja vapauttavaa. Hallitsemattomana se on tuhoava
voima. Aggressiolla on taipumus lisääntyä siihen keskittyessä eli on suoranainen taitolaji
oppia käsittelemään sitä niin että se ei aiheuta patoutumia, mutta ei myöskään vahingoita
ihmistä itseään tai ketään muutakaan. Liikunnalla voi saada helpotusta, mutta tärkeintä
on saada se paine kohdistettua oikealla, rakentavalla tavalla. Silloin kun saamme
mielemme ja alitajuntamme virtaamaan mahdollisimman puhtaana, näitä
patoutumia ei pääse muodostumaan ja olemme monin tavoin vapaampia ja
kevyempiä. Tätä kautta elämämme muuttuu helpommaksi eli ei ole mitenkään
turhaa käsitellä ongelmia, varsinkin jos ne hallitsevat elämää vahvasti. Toinen
mikä  voi hallita meitä on pelko. Pelko on useimmiten menneisyydestä johtuvaa
ja sitä on vaikea ymmärtää tai ajatella järkevästi. Pelko on tunne ja se harvoin
vapautuu järjellä. Järki tulee jälkikäteen. Siksi pelko saattaa helpottua kun antaa
sen tulla, ja huomaa että ei silti tapahtunut mitään pahaa. Juuri alitajunnan kautta
tulevilla harjoituksilla voimme saada näitä varjoja pois itsestämme ja sen jälkeen
on helpompi ymmärtää niitä. Voimme löytää lempeyden itseämme kohtaan.

Päivätietoisuutemme on kuin jäävuoren huippu, silti alitajunta vie meitä
näkymättömästi eteenpäin ja vaikuttaa tätä kautta koko elämäämme. Se
yrittää viestittää unien, vaiston ja tunteiden kautta. Siksi olisi hyvä päästä tähän
tietoisuuteen käsiksi, jotta voisi saada itselleen suuntaa ja mahdollisesti vastauksia
ongelmiinsa. Siihen ei kannata kumminkaan liiallisessa määrin kiinnittää huomiota,
koska silläkin on paikkansa ja tarkoituksensa. Kaikkea ei tarvitse tietää ja liiallinen
`ongelmien onkiminen` tai syvien vesien sukeltaminen on liikaa. Se voi viedä meidät
kauemmaksi itse elämästä ja tällöin se ei palvele tarkoitustaan. Lähinnä käyttäisin
sitä paineeseen, kun jokin asia vaivaa mieltä tai tuntuu että on lähellä, mutta siitä ei
saa kiinni. Tai jos unet ovat vahvoja ja toistuvia, on alitajunnalla selvästi viestitettävää.
Pitää muistaa että tunteet eivät usein kerro oikeaa tilannetta, koska ne värittyvät meidän
omien pelkojen ja toiveiden kautta. Siksi on hyvä keskittyä tähän prosessina, jolloin
avaamalla alitajuntaa, sieltä tulee myös `vanha kuona` pois tieltä eli tähän tulee suhtautua
`kevyesti` eikä kulmat kurtussa. Kun tämä ns. kuona poistuu, alkaa tulla helpottuneempi
olo ja silloin sitä `ajattelee tai viestittää` eri tavoin. Se ei ole tunteisiin sidoksissa enää
samalla tavalla, vaan olemme etäämmällä.

Itse olen käyttänyt Betty Edwardsin menetelmää omin sovelluksin. Hän on
kirjoittanut kirjan; Luovan piirtämisen opas, missä hän käsittelee oikean ja
vasemman aivopuoliskon välistä yhteyttä. Suosittelen tätä kirjaa kaikille!

– Jos olet oikea kätinen, piirrä vasemmalla kädellä, vasurit oikealla.

– Piirtämisen tulee tapahtua nopeassa tahdissa ja toistoina. Esimerkiksi vastapäinen
ihminen, vaasi tai huonekalu vasemmalla kädellä piirtäen 15 sekuntia. Seuraavaksi
piirrä se edelleen vasurilla ylösalaisin 10 sekunnissa. Tämän jälkeen silmät kiinni
samaa kättä käyttäen 5 sekunnissa.

– Taas uusi kohde ja samaa vahtia jatkaen, mahdollisimman pienillä tauoilla. Jos teet
tätä pidempään, voit toki pitää tauon, mutta tarkoitus olisi että et ala ajattelemaan liikoja,
hiomaan tekniikkaa, etkä yritä onnistua. Se käsi, mitä emme normaalisti käytä, on se
mitä emme voi hallita samalla tavoin. Näitä harjoituksia tekemällä tai toistamalla vaikka
päivittäin, alkaa `jotain` loksahtamaan kohdilleen ja alitajuntamme alkaa olla lähempänä
tietoisuuttamme.

– Tämän harjoituksen jälkeen ota paperi mihin alat kirjoittamaan nopeassa tempossa vaikka
näkemiäsi asioita; teekuppi kynttilä taulu käsi paperi kynä jne. Tai sitten piirrät vain nopeasti
silmukkaa niin että `väsyt siihen` etkä jaksa ajatella mitään. Tämän jälkeen hyvin usein tulee
sanoja, mielikuvia ja asioita, mitkä vain kirjoitat miettimättä sen enempää paperille. Voi olla
että kirjoitat kirjeen itsellesi tai kirjoitat jotain mistä et sillä hetkellä saa kiinni lainkaan. Se
mitä kirjoitat on kumminkin se mitä keräät alitajunnan pinnalta. Joskus et ehkä tunnu
saavan tulosta, mutta silloin `keräät roskia veden pinnalta` ja sekin on tärkeää.

Tässä tekniikassa tärkeintä on kärsivällisyys. Tämä on hyvä keino `keskustella
itsensä kanssa`. Alitajunta tietää ja rekisteröi asioita, mitkä vaikuttavat meihin,
vaikka emme edes päivätietoisuudessa tiedä niiden olemassa olosta mitään. Hyvin
usein esimerkiksi mietimme jotain ongelmaa ennen nukkumaanmenoa ja
herättyämme, joko tiedämme ratkaisun suoraan, tai sitten meillä on aavistus siitä
kuinka alustavasti toimia sen suhteen. Suurin osa päätöksistämme tulee
alitajunnasta, vaikka emme usein näin ajattelekaan. Tämän tekniikan avulla
voimme keventää tiiliskiviä hartioiltamme ja löytää suuntaa omin avuin. Painotan
että tarkoitus ei ole liiallisissa määrin keskittyä tähän tai alitajuntaan muutenkaan.
Se on silta meidän tietoisen ja alitajuisen välille, ja jos keskitymme siihen liikaa,
jäämme helposti etsimään vain etsimisen vuoksi ja unohdamme tämän näkyvän
maailman. Tässä näkyvässä maailmassa meidän on kumminkin tarkoitus elää ja
kokea asioita. Aina vain parempaa alkanutta vuotta kaikille!

Oleni Ostrov, Tiina Poutanen, 2013