Valot ja varjot ajassa
Yksi ajan vahvimmista oireista on mielialojen heittely. Suuristin ollessa
vahvimmillaan, olemme myrskyn silmässä ja siksi on hyvä aika nostaa esille
kaikki mahdolliset pelot.
Joku viisas on maininnut että kaksi vahvinta ja aidointa tunnetta on
rakkaus ja pelko. Ne ovat toistensa vastakohdat. Usein kuulen ihmisten
puhuvan positiivisuudesta ja sen merkityksestä. Uskon positiivisuuteen ehdottomasti,
mutta koen että sen on oltava aitoa. Usein jätämme käsittelemättä asiat mitkä jäävät
sisäämme tulehduspesäkkeiksi ja aiheuttavat kipua sekä pahaa oloa. Moni sanoo että
ei viitsi ajatella negatiivisia asioita, ja jättää käsittelemättä asiat, mitkä kuitenkin
piilosyövät energiaa.
Jungin varjotyöskentely on aina kiinnostanut minua. Alitajuinen pimeä puoli tulee usein
unissa esiin. Vladimir Megre kirjoittaa yhdessä Anastasia sarjan kirjoistaan että;
`Parhaan itseäsi koskevan arvion saat ympärilläsi olevilta ihmisiltä`. Me olemme kaikki
heijastuspisteitä itsellemme ja tosillemme. Hyvässä ja pahassa. Mutta vain meillä itsellämme
on mahdollisuus muuttaa omaa elämäämme. Siksi vaikeat asiat ja pelot kannattaa nostaa
pintaan, jotta niistä voi vapautua. Aina emme tarvitse siihen tietoista tapahtumaa tai henkilöä,
vaan asiat voivat nousta pintaan esim. epämääräisinä tuntemuksina, joihin ei enää löydä
syy-yhteyttä. Tai ongelmat ihmisten kanssa voivat löytää ratkaisunsa, vaikka emme kävisi
niitä lävitse toisen kanssa. Aina se ei ole mahdollista. Mutta asioiden tunteminen päivän
valoon auttaa meitä vapautumaan niistä, päästämään irti sekä jatkamaan
eheytyneempänä kohti tulevaisuutta. Tämä vaatii myös tahdonvoimaa. On niin paljon
helpompi syyttää tapahtumia tai muita ihmisiä. Mitäpäs jos ei syyttäisi ketään. Ei edes
itseään. Näin on helpompi nähdä asioiden taakse. Menneisyyttä ei voi muuttaa.
Tulevaisuuden voi.
Pimennykset tuovat alitajunnan lähemmäksi ja konkreettisemmaksi. Tätä aikaa voi hyvin
käyttää hyväksi, antamalla itselleen lupa tuntea kaikki tunteet juuri niin puhtaina kuin vain voi.
Herkkyys ja ailahtelu kuuluvat asiaan kuin aaltoliikkeet meressä. Olen lukenut Elaine N.Aronin
kirjaa; Erityisherkkä ihminen. Se antaa herkkyydelle tilaa ja ehkä jokaiselle lukijalle ymmärrystä
omasta herkkyydestään. Jokaisessa meissä on henkilökohtainen ja uniikki herkkyys. Silti on
tärkeää kantaa itse vastuu omasta herkkyydestään. Kyseessä on voimavara ja lahja. Se on
meissä kaikissa eikä ole vain yhdenlaista oikeaa tapaa olla herkkä.
Samoin olen aivan rakastunut Jukka Laajarinteen kirjaan; Muumit ja olemisen tarkoitus.
Kyseessä on psykologinen teos. Tässä käsitellään maailmaa yllätyksellisenä paikkana, jossa
on tuhotulvat ja milloin minkäkinlaisia seikkailuja tai vastaiskuja. Tämmöinenhän maailma on,
mutta jostain syystä me oletamme että se ei ole. Me havahdumme usein vasta sitten kun
jokin vakava sairaus tai kuolema esimerkiksi pysäyttää meidät. Voimme pysähtyä
muutenkin. Olisi jopa toivottavaa löytää se `elämän usko` ja syntyminen jokaiseen
uuteen aamuun joka kerta uudelleen ja uudelleen. Elämässä saa pelätä, se on normaalia.
Mutta silti pelkoja ei kannata uskoa. Kyse ei ole vaistosta tai intuitiosta. Sitten kun olemme
saaneet tarpeeksi tunnekuonaa pois, olemme paremmin kiinni tässä hetkessä sekä vaistoissa
ja intuitiossamme. Pinnan alla on myös juuret ja valtavan suuret voimavarat. Tämmöisinä
astrologisina aikoina kannattaa herätellä itseään kyseenalaistamaan itseään ja elämäänsä.
Mitäpä jos asiat ovatkin hyvin, vaikka et vain ole huomannut sitä? Entäpä jos haluat muuttaa
sitä? Avaimet ovat jo sinussa. Oikein onnellista uuden heräämisen aikaa kaikille!
Salaiset ja kätketyt asiat, Maria Raasakka, 2013