Valon ja varjon tango

Uranuksen ja Pluton jännitteet Marsille ovat aktiivisessa kuohunnassa.
Nyt kaikki se mitä on meidän sisällä, tulee väistämättä esille.
Tämä on hyvä aika tutustua itseensä uudestaan ja uudella tavalla.
Mitkä ovat ne asiat mitä ei halua tai jaksa tietää itsestään. Sokeat pisteet
tai varjot mitkä aina jää piiloon, mutta seuraa kumminkin mukana.
Eppu Normaali laulaa kappaleessaan Pimeyden tango;
`Taas vaihtuu päivä yöksi kaupungin
 Jälleen helmoistani löydän
 Tuon synkän kaverin
 Kuin uhriansa ainoaa,
 Mua seuraa, mua vainoaa`

Se mitä sivuutamme, voikin olla paras ystävämme tai puoli millä saamme
elämämme täyteen voimaan.
Antoine de Saint-Exupéry on sanonut viisaasti;
`Asioiden merkitys ei piile niissä itsessään, vaan asenteessamme niitä
kohtaan`. Me itse teemme asioista `hyviä tai pahoja. Oikeita tai vääriä`. Ehkä
voimme avata niitä itsellemme hieman armollisemmin, tuomitsematta, arvostelematta.
27.6 on uusikuu ravun merkissä. Neptunuksen kolmio uudelle kuulle helpottaa
alitajuisten asioiden pintaan tuomista ja lempeyttä kohdata helpommin
vaikeitakin asioita.

Feargal Quinn on sanonut että `Kuuntelu on arvokasta vasta kun kuulee asioita,
joita ei haluaisi kuulla`. Se mille puolustaudumme vie aina voimia. Niin pitkään
kun se on sokea piste, se vie voimia salakavalasti ja jatkuvasti. Meissä on kaikki ne
avaimet muuttaa tätä tilannetta ja ottaa vastuu valinnoistamme. Muutos tapahtuessaan
voi olla hyvinkin nopea. Sitä ennen ollut `hiljainen, turhauttava aika` on ollut juuri se
prosessointi aika, minkä ansiosta tulee valmista. Se on verrattavissa raskausaikaan ja
synnytykseen.

Aina kun pakenemme tiedostamattakin jotain, ajaudumme riippuvuuksiin.
Niitä on paljon. Rakastumiskierteistä päihteisiin, uhriutumiseen, vihaan, syömiseen jne.
Riippuvuus on jonkin asian ylikorostunut puoli. Tasapainottomuus, mikä voi olla
eriasteista. On hyvä tajuta että jos kuvittelemme vaikka alkoholistia ja hänen 
vaikeuttaa päästä alkoholista eroon, sama vaikeus on esimerkiksi viha riippuvaisella.
Tapa reagoida on aina aggressiivinen ja tämä lietsoo itsessään sitä vielä vahvemmaksi.
Ja tällöin etsimme sille puolustuksia, miksi se on oikeutettua. Samoin negatiivisuus.

Negatiivisuus on käsittääkseni meidän kaikkien yksi suurimmista riippuvuuksista.
Tämä ei tarkoita että negatiivisuus tai aggressio olisivat vain haitallisia asioita. Kyse on
tasapainosta tunteiden välillä. Jos on huono olla, on joskus todella helpottavaa saada
se pois olemalla niin huonolla päällä, niin negatiivinen että `asia on synnytetty pois`. 
Tämän jälkeen se on helpompi nähdä ja kokea. Jos tässä tilanteessa kuvittelisi vain
olevansa hyvällä päällä ja iloinen, se olisi valetta ja pelkkä illuusio eli en usko että
senkään tulokset olisivat juuri muuta kuin uupuminen. Aggressio on myös tarpeellista
silloin kuin saamme sillä puskettua esimerkiksi vihan tunteet pois. Synnytys on itsessään
aggressiivinen tilanne. Se on osa luontoa, mutta se kuinka kohdistamme sen ja osammeko
ottaa tunteemme oikein vastaan, on meistä itsestämme kiinni.

Koska meillä kaikilla on siis varjomme, pimeät puolemme, riippuvuutemme,
mitä jos ottaisimme ne vastaan. Emme ole kokonaisia, jos otamme esille vain ns.
hyvät ja toivottavat puolet itsestämme ja jätämme muut sivuun, niin kuin ne eivät olisi meitä.
Elämän rosoisuus on kaunista. Se on aitoa. Jos kuvittelemme tämän `pimeän puolemme`
vaikka ihan konkreettiseksi varjoksemme. Tai eläimeksi, joka kulkee jatkuvasti mukanamme.
Jonka kanssa kuljemme aina yhteistä matkaa. Joka on ystävämme. Ei yö ole paha vaikka
se on pimeä. Se tukee elämää, luontoa, ihmistä. Ilman sitä ei olisi mitään. Näin meillä on
tilaa avata puolustusjärjestelmäämme ja päästä aina vain kokemusrikkaampaan, pelottomampaan
ja vapaampaan elämäämme.
Henry David Thoreaun sanoin;
`Se mitä ihminen ajattelee itsestään ratkaisee hänen kohtalonsa`.

Valo hänen takanaan, Maria Raasakka, 2014