Uusi vuosi ja uudet kujeet

Oletko miettinyt mitkä ovat asioita mihin olet pettynyt elämässäsi?

Usein ne ovat asioita, mitä olet päättänyt tehdä tai saavuttaa.
Henkilökohtaiset tavoitteet ovat hyviä, koska unelmat tarvitsevat
rakennusainetta ja antavat kestävyyttä, mutta ne on hyvä pitää
muista ihmisistä vapaina. Esimerkiksi auttajan rooli saattaa
aiheuttaa harmaita hiuksia, vaikka ajatus olisi itsessään hyvä. Jos haluat auttaa
ihmistä omilla ehdoillasi, on harvoin turha odottaa kiitosta. Ei se tarkoita että muut
haluavat juuri kyseistä apua. Siksi on hyvä miettiä mitä itse haluaa ja ymmärtää että
auttamisen tarve, niin kuin kaikki muutkin tarpeemme lähtevät meistä itsestämme.
Jos haluat auttaa, parhaiten voit tehdä sen kysymällä toiselta esimerkiksi että
`voinko auttaa sinua`, `onko mitään missä voisin olla avuksi`, ilman minkäänlaista
odotusta että toinen jää kiitollisuuden velkaa. Sekin on velka.

Nämä asiat ovat heränneet mieleeni siksi että usein vuoden vaihteessa ihmiset tekevät
psyykkistä inventaariota ja olen kuullut monen ihmisen pettyneen samoihin teemoihin.
Itsekin teen sitä samaa. Jos pettyy asioihin mitä ei ole tehnyt tai mitkä eivät ole onnistuneet
halutulla tavalla, ei se tarkoita epäonnistumista, vaan päivittämistä. Mitkä ovat motiivini?
Mitä todella haluan? Usein luulemme haluavamme asioita mitä emme ehkä sittenkään
halua. Määritteleminen ei ole niin helppoa. Eikä kaikissa asioissa edes aina tarpeellista.
Olemme vapaita monellakin tapaa, mutta itse laitamme ankkurin jalkaamme ja uppoamme
usein mukana. Onneksi se ei ole lopullista. Ellemme anna sen olla.

Elämän suunnan etsimiseen kuuluu mennä välipysäkkien kautta pääpysäkille.
Ja sitten taas uudelleen. Meillä on tilaa etsiä ja ns. epäonnistua. Eräs viisas nainen
sanoi 80-vuotiaana että aikoo muuttaa elämänsä suuntaa taas 20 vuodeksi. Hän odotti
onnellisena tulevaisuutta ja sanoi kuinka paljon nauttii kun ei tarvitse kantaa
perunapusseja ja maitotölkkejä, mutta tilalla on paljon muuta. Kyse on myös siitä
mihin keskitymme. Ankkurin uppoamiseen ja paikalleen jäämiseen vai sen
irrottamiseen ja eteenpäin menemiseen.

Joseph Campbellin sanoin;
Meidän täytyy olla halukkaita hankkiutumaan eroon suunnittelemastamme
elämästä, jotta voimme elää sitä elämää, joka odottaa meitä.

Siis unelmoimaan ilman pakkomielteisiä suoriutumistarpeita. Unelmilla on iso ja tärkeä
roolinsa, se on kartta mitä kohti suuntaamme ja se kertoo tarpeistamme paljon. Silti
luotan elämän voimaan enemmän kuin omaan mieleeni. Nykyisin annan sen ohjata
mieltäni ja pyrin ettei mieleni hallitse elämääni liikaa. Täydellisyyteen en ole vielä
halukas pyrkimään. Elämän rosoisuus on kutsuva leikki.

Elämä voi antaa meille enemmän kuin osaamme toivoakaan.

Kutsu, Emmi Vuorinen, 2009