Meri minussa, alitajunnan virtaava vesi

Keskiviikkona 8.10 on täysikuu sekä kuun pimennys.
Aurinko sekä kuu ovat kuunsolmujen (ala- ja yläsolmujen) lähellä.
Uranus on yhtymässä Kuuhun oppositiossa Aurinkoon. Pluto
tekee näille kaikille neliön. Tämä tarkoittaa sitä että tunteet ovat todella
vahvasti pinnassa. Menneisyyden puolelta nousee muistoja, pelkoja
sekä kaikkea alitajunnan kuonaa, mitä emme välttämättä voi käsittää
millään päivätajunnassa. Nyt kannattaa kiinnittää kaikkiin uniin, tunteisiin,
pelkoihin ja esille tuleviin asioihin hyvin neutraalisti sekä tarkastellen
huomiota itse tunnepurkauksen jälkeen. Aivan kuin onkisimme itsestämme
vastauksia. Meri vain ei ole tyyni. Kuunpimennystä ei silti tule pelätä.

Tämän lisäksi Uranus, Jupiter sekä Mars tekevät kultaista kolmiota.
Nämä ovat tulimerkeissä. Asteroideista Juno sekä Vesta ovat kolmiossa
keskenään ja Khiron sekä mars tekevät neliön. Ja Merkuriuksen
perääntyminen on taas ajankohtaista halusimme tai emme. Tämä tuo
monia muutoksia tullessaan. Aika saattaa tuntua raskaalta, mutta tässä on
toinenkin puoli vahvana. Itse nautin tästä sisäänpäin kääntyneestä tilasta,
missä on mahdollisuus päästä syviin vesiin kiinni ja tuoda sieltä veden pintaan
hukkuneita avaimia. Kipupisteet ovat tervetulleita, koska tätä kautta löydämme
kuinka muuttaa elämää paremmaksi. Kivun seuraus on eheytyminen. Tulimerkkien
kultainen kolmio tukee synnytykseen tarvittavaa voimaa. Se antaa energiaa sekä
tahtotilaa muuttaa ei toimivia asioita.

Meidän mielemme ja alitajuntamme on valtava. Se on kuin meri, minkä
syvyys kätkee sisälleen mitä ihmeellisimpiä asioita ja `kerroksia`. En koe
että on tarpeellista keskittyä syvyyksiin liikaa, koska muuten unohdamme tämän
elämän ja elämisen sekä kohtaamisen arjessa. Silti sieltä saamme vastaukset
niihin asioihin, mitkä ovat meissä, muistoissamme ja kokemuksissamme,
mutta eivät välttämättä enää tietoisuudessa.

Merete Mazzarellan kirjassa Sielun pimeä puoli hän on kirjoittanut mielestäni
viisaasti hyvästä ja pahasta;
`Onko tieto sinänsä, tieto tiedon itsensä vuoksi, aina neutraalia
ei siis hyvää eikä pahaa? Voiko vain tiedon sovellus olla pahasta?
Voidaanko ylipäätään ajatella, että on mahdollista löytää vaarallista tietoa,
jota ei sitten ikinä sovellettaisi? Eikö tekniseen kehitykseen sisälly aina
arvaamattomien seurausten vaara?`

Kaikessa on vaaransa ja riskinsä. Mutta tieto on neutraalia. Jos koemme
vahvoja tunteita, voimme ottaa ne `tunnekokemuksina ja käsitellä kyseenalaistettavana
tietona`. Tämä ei ole vaarallista, mutta se mitä teemme sillä saattaa aiheuttaa riskejä.
Esimerkkinä voimme käyttää muistoa, jossa olemme kokeneet kipua suhteessa toiseen
ihmiseen. Se että pidämme omaa kokemusta absoluuttisena totuutena ja lähdemme
perustelemaan haluamiamme toimintoja tämän pohjalta, voi aiheuttaa ongelmia. Tämä
kirja toki pohtii asiaa myös teknologian kannalta. Jos unohdamme ihmisyyden, tekninen
kehitys voi luoda paljon luonnotonta. Mutta sama pätee mielestäni psyykkeeseen.
Tunne-äly tuo tasapainoa. Se tekee tilaa meidän psyykelle sekä helpottaa elämää.
Nyt ovet alitajuntaan ovat auki.

Lainatakseni eilistä Positiivareiden aamun ajatusta;
`Paras tapa sopeutua muutokseen
on auttaa sitä syntymään`.
Nyt on hyvä luottaa tulevaisuuteen. Tieto parhaista valinnoista on lähellä.

White tigress, Tiina Poutanen, 2010